Pakkasen puremia päiviä

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää -laulu lapsuudesta tuli mieleeni, kun sunnuntaiaamuna katsoin ulos ikkunasta. Mittarissa -24 astetta, puut upeassa kuurassa, kuulas taivas ja aurinko. Ihanaa! Äkkiä koiran kanssa ulos ja sitten hakeamaan liiteristä puita hellaan ja pönttöuuniin.
Olipa rentouttavaa juoda aamukahvia ja lukea lehteä hiljaisuudessa, puiden räiskyessä hellassa. Aina välillä oli kurkattava ulos: vihdoinkin upea talvipäivä.

Vietin pitkästä aikaa kunnon leposunnuntaita, vaikka välistä mietin, pitäisikö sitä tai sittenkin tätä. Ei pidä. Välillä pitää vain ladata akkuja ja olla tekemättä mitään. Niinpä katselin hassuja tv-sarjoja, surffailin netissä etsien edullisia viikonloppumatkoja ja ihastelin muutamien sisustusblogien seesteistä tunnelmaa ja upeita kuvia.

Hetken mietin puikkoihin tarttumista - kun iski taas pakottava tehdä jotakin konkreettista - mutta päätin jättää neulomisintoni kytemään Marttojen rekkakiertuetta varten. Tumppurekka tulee Joensuuhun runsaan viikon päästä perjantaina, ja tällä kertaa sieltä saa neuvoja Lovikka-lapasten tekoon. Ehkäpä innostun lapasista - edelliset olen tehnyt sukkien tavoin ehkä joskus yläasteella. Mukaan rekalle on ainakin llytettävä kolumbialainen ystäväni, joka opetteli tänä syksynä neulomaan ja on kovin innostunut käsitöistä.

Toimiston ikkunasta parhaillaan avautuva maisema näyttää upealta, mutta samalla hyiseltä kaltaiselleni vilukissalle. Tänä aamuna mittari näytti lähes -30 astetta, ja samanlaista säätä on luvattu lähipäivillekin. Lukema on minulle ja näköjään nuoremmalle koirallemme jo liikaa: pikapyrähdys ulkona tassuja nostelleen. Onneksi talvesta voi nauttia myös uunin kupeessa ikkunasta maisemia katsellen.