Upea, gomia, fiini lapintiainen!

Bongareiden talvinen hiljaiselo tuntuu vain jatkuvan. Paimion potentiaalinen mäntysirkku on talven ainoa tosikova, muutoin Bongariliiton Lintutiedotukseen ilmaantuu harvakseltaan hälyjä ja päivityksiä pähkinänakkeleista, pikku-uikuista, hiiripöllöistä sun muista pikkukivoista lajeista.

Hoh-hoijaa. Kangasalta näyttävät löytäneen ruokinnalla käyvän lapintiaisen. Hip-heijaa, vihdoinkin bongattavaa eteläsuomalaisille! Lapintiaista onkin bongattu ja linnusta tiedotettu kiitettävän aktiivisesti. Varmaan kohta joku taas tekstaa päivityksen: ”edelleen paikalla”.

Eikä mennyt kauan, kun jo yhdessä viestissä lapintiaisella piti mässäillä linnun olevan paikalla ”todella upeasti”. Seuraavana päivänä tintti oli yhden viestin mukaan ”ed p ruokinnalla hienosti näkyvillä”. Puolentoista tunnin kuluttua lapintiaisen ilmoitettiin näkyvän ”fiinisti ruokinnalla ja kuusenoksilla”.

Porilaisia Kangasalan lapintiainen ei ole tainnut kiinnostaa, kun yhdessäkään viestissä linnun ei (vielä) ole kerrottu olleen ”gomiasti ruokinnalla”.

Tunteet kuuluvat lintuharrastukseen voimakkaasti. Usein linnun löytäjä tai sitä bongaava ilmoittaa koko bongarikansalle olevansa Kainuun eliksestä tai Enon pinnasta ”nauttiva”. Kukahan tuo viimeksi mainittu pösilökin lie?

Vaan auta armias, kun bongaus epäonnistuu, ajo-ohjeet ovat epäselvät tai nopeimmat pelottavat linnun karkuun. Siinä vasta tunteillaankin, tulta ja tappuraa ei säästellä.

Kuvan lapintiainen on ruokaillut tämän talven Enon Uramon syrjäseudulla sijaitsevalla linturuokinnalla. Lintutiedotukseen sitä ei ole viitsinyt kukaan ilmoittaa, miksi ihmeessä olisi? Lapintiaisia on talvehtinut tänä talvena Pohjois-Karjalassa ainakin kolme: Uramon linnun lisäksi yksilöt Pyhäselän Pärnässä ja Outokummun Lukanvaarassa.

Meillähän noita riittää, ja on ne täälläkin kommeita ja uppeita. Vaikkei niistä niin mahotonta mekkalloo pietäkään.