Lapasen viemää

Sain aloitettua Lovikka-lapasten neulomisen puoliskolleni ennen kuin influessa kaatoi minut kokonaan petiin. Toivuttuani viimeistelin ne, ja eilen aloitin Satuhäiden lomassa jo toisen lapasen väkräämisen itselleni. Voisi sanoa, että olen lapasen viemä koko emäntä, sillä kerrankin noudatin tarkasti ohjeita, ja lopputuloksestakin tuli hyvä, kun heti älysin valikoida puikot oman käsialan mukaan.

Mies sai perusharmaat tumput Isoveljestä, jota ostin Tumppurekasta, ja minun lapaset puolestaan syntyvät vihreästä Purosta, jota vahvistan valkoisella Seitsemällä veljekselle, jota puolestaan jäi joulupallokokeiluistani. Lisäksi kotona odottaa rekan lehdistökassissa olleet mustanruskeat Huopaset. Ehkä teen niistäkin lapaset, nyt kun olen vauhtiin päässyt.

Sairaana maatessani katsoin välillä päiväsaikaan televisiota, ja bongasin taas kohtuuhyvän ohjelman, brittiläisen Luksusmuotia kaikille. Kyseessä on muuttumisleikkityyppinen ohjelma, jonka jokaisessa jaksossa muotiguru Gok opastaa naisia pukeutumaan vartalolleen sopivalla tavalla. Opastuksen ohessa Gok kokoaa perusvaatekaupoista neljä asua, jotka kilpailevat catwalkilla designluomuksia käyttävän stylistin asuja vastaan. Ohjelma saa minulta lisätähtiä toisen stylistin koirista, ne ovat nimittäin maailman ihanimpia mopseja!

Televisio-ohjelmista suosikkini Satuhäät sen sijaan hämmentää mieltäni kovasti. Miksi ihmeessä nuoret ihmiset kiroilevat niin paljon televisiossa? Ja miksi kaikki ryyppäämiset oksenteluineen ja sängyssä olemiset on myös avattava katsojille? Myönnän, että huutelen välillä realismia kehiin, mutta kyllä häissä ja hääohjelmissa pitää olla myös utuista romantiikkaa ja sadun hohtoa. Jos draamaa ei muuten ole, onko se luotava typerällä käytöksellä? Minusta ei.