Nainen tarvitsee kukkia aika ajoin

Jouluruusuni lopettivat kukinnan jo aikaa sitten, ja orkideakin suuttui vissiin sähköpatterin
paahteesta ja tiputti kaikki kukkansa. Viherkasveillakaan ei mene vahvasti, mutta onneksi kevätaurinko jo pilkahtelee ja luo toivoa niiden selviämisestä.

Kukaton talo on puutarhaihmisen silmiin jotenkin niin eloton ja himmeä, ettei sitä ainakaan näin keväällä kestä, kun pihakuume alkaa nousta. Niinpä taivuin lauantaina automarketin edukkaiden tulppaanien edessä, ja nappasin kärryyn pari puskaa. Johan tuota viivytystaistelua oli pari viikkoa menestyksekkäästi käytykin.

Valkkasin valikoimista kermaan taittavan valkoiset, kerratut tulppaanit. Tarjolla olisi ollut muitakin värejä muttei kerrattuja kukkia. Kun sunnuntaiaamuna kurkkasin kirjastoon, yllätyin iloisesti. Venkulanoloiset kukkavarret olivat jämäköityneet vedessä yön aikana ja kukat alkaneet aueta kauniisti. Ihania kukkia! Kyllä nainen näköjään tarvitsee kukkia aika ajoin - tai ainakin minä, sillä tulen niistä niin hyvälle tuulelle.

Juhlat-liitteeseemme, joka ilmestyi paperilehden välissä karkauspäivänä, tein juttua kukka-asetelmista ja -kimpuista. Kukkakauppaan mennessäni huomasin portailla korin täynnä aidonoloisia ruusuja. Hämärtyvässä illassa lyhdyn vieressä ne näyttivät todella kauniilta ja kutsuvilta, joten nappasin niistä kuvan vinkiksi itselleni. Hämmästyksekseni ne olivat ihan oikeita ruusuja.

Kaupan floristin mukaan ruusut, tulppaanit ja neilikat toimivat hyvin pakkasessa ulkoasetelmissa. Kukat säilyvät hyvinä niin kauan kuin sää on muutaman asteen pakkasella. Tiesin kyllä, että tulppaaneja käytetään paljon jään kanssa, mutta puhtaina astelemina kukat ulkona olivat minulle uutta. Seuraavalla kerralla väännän keskitalven juhliin vaikka kranssin elävistä kukista. Nyt sellainen herkistely on jo vähän myöhäistä, kun aurinko saa räystäätkin tiputtamaan vettä. Se ei silti haittaa, pääseehän kohta möyrimään taas multaa! Sitä ennen voi mieltään piristää leikkokukilla.