play

Hampurilaisia viikonlopuksi

Mia Rouvinen

En yleensä bloggaa ruoasta, vaikka siitä kovin pidänkin, mutta nyt kohdalle tuli niin hyvä resepti, että on pakko poiketa totutusta.

Teimme viime viikonloppuna mieheni kanssa hampurilaisia itse alusta alkaen. Minä leipomisvastaavana sain tehtäväkseni tietenkin sämpylöiden teon, joten päätin tsekata jonkin reseptin netistä. Aiemmin leipomani kuohkeat perussämpyt ovat olleet ihan hyviä, mutta nyt halusin jotakin muuta.
Vastaan tuli kolmesta blogista peräkkäin lähes sama resepti pikkuvariaatioin, mutta mietin silti kahdesti ennen kuin nostelin tarvikkeet pöydälle. Syynä tähän oli kohotusaika: se saattaisi venyä neljään tuntiin. Ok, meillä mies voi häärätä keittiössä innoissaan niinkin kauan, mutta minä en. Nälkäkuolemakin ehtii jo siinä ajassa tulla - vaikka vyötärölle kertyneellä vararavinnolla ehkä selviää siitäkin koettelemuksesta, mutta silti.

Eikun härkää sarvista ja seuraamaan ohjetta tarkasti. Ohjeen voit tsekata suoraan Kuistan blogista, josta minäkin sitä seurasin (paitsi että tein kahdeksan sijaan vain kuusi isoa sämpylää). Alkuun kaikki meni hyvin: jaksoin vaivata taikinaakin sen 10 minuuttia, vaikka aluksi epäilinkin sen järkevyyttä. Sitten tuli ahaa-elämys: taikinan vaivaaminen on rentouttavaa ja mahtavaa puuhaa. Pitää ruveta vaivaamaan useammin. Kohotusajankin kestin hienosti lukemalla ja välillä katsomalla telkkaria.
Juuri ennen kuin laitoin hienosti kohoneet sämpylät uuniin tajuntaan iski muistikuva parin tunnin takaa: unohdin suolan, kun mietin, onko meillä muuta kuin hippuista sormisuolaa lähettyvillä. Arg.

Hampurilaista tuli sämpylöiden suolattomuudesta huolimatta aivan mahtavia. Mies teki naudan jauhelihasta kunnon pihvit, joiden lisäksi väliin laitettiin muun muassa vuohenjuustoa, salaattia ja HP:n savustetun makuista BBQ-kastiketta. Voin kertoa, että kyllä maistui.
Sämpylöitä riitti seuraavalle päivällekin, ja ne maistuivat yhä todella hyviltä. Lisäsäväyksen niihin toi leipägrillissä otettu rapea pinta. Suosittelen.