Hily-tiltaltti löytyi, pikkutikkaa ei

Lintukevät alkaa olla aivan parhaimmillaan, ja sen kyllä huomasi viikonloppuna maastossa. Kolme päivää tuli koluttua puskia ja pusikoita, metsiä ja pellonreunoja sekä sulapaikkoja, jotka tuntuivat laajenevan ihan silmissä. Hyönteisiä lenteli, kasvienversoja nousi maasta, ja monet olivat jo täydessä kukassa.

Lunta oli vielä lähes kaikkialla, mutta se ei lintujen menoa enää estänyt. Västäräkit, pulmuset, töyhtöhyypät, niittykirviset ja monien muiden lintulajien runsaslukuiset edustajat hyppivät hangilla. Ja se äänimaisema... peipot, laulurastaat, punakylkirastaat, rautiaiset ja tiltaltit panivat sunnuntain auringossa parastaan.

Uimaharjun ratapihalta löytynyt tiltaltti ei laulanut, mutta äänteli muuten kuuluvasti ja heleästi ”hi-ly” etsiessään ruokaa rannan pajupuskista. Tiira-havaintopalveluun pitikin syöttää havainto ”hily/hihku-äänisestä” tiltaltista, joka heti kiinnostavuudessaan pompahtikin etusivun ensimmäiseksi havainnoksi. Bloggaaja ei ole paljonkaan perillä siitä, mistä näissä hilyhihkuttaja-tiltalteissa on kysymys, mutta sellainen tuo yksilö joka tapauksessa oli. Ehkä lintutiede antaa joskus vastauksen tähänkin kysymykseen.

Tiira-järjestelmään havaintoja syötetään ympäri maata juuri tähän aikaan vuodesta niin suuria määriä, että varsin nopeasti hily-tiltalttimme putosi kokonaan pois etusivun 25 tuoreimman, valtakunnallisesti mielenkiintoisen havainnon joukosta. Sekin kertoo siitä, miten paljon luonnossa ja lintumaailmassa juuri nyt tapahtuu.

Iso osa linnuista on vasta palaamassa enemmän tai vähemmän pitkältä muuttomatkaltaan, kun taas joidenkin lajien pesimäpuuhat ovat jo pitkällä. Harakkapariskunta rakentaa tälläkin hetkellä pesää pihan tuijaan. Tikkojen rummutusinto alkaa vähitellen laantua, vaikka toki niitä yhä edelleen varsinkin aamuvarhaisella voi kuulla.

Mistä tulikin mieleen, että vieläkään ei kohdalle ole Pohjois-Karjalassa osunut tämän vuoden aikana yhtään pikkutikkaa eikä harmaapäätikkaa. Valkoselkätikasta ja pohjantikasta havainnot sentään on jo tullut tehtyä, mutta ei noista kahdesta ensin mainitusta vähälukuisesta lajista.

Nimensä mukaisesti pikkutikka on tikoista (selvästi) pienin, ja varmasti se on niistä myös vikkelin. Ja lajina yksi niistä, jonka soisi näkevänsä tai kuulevansa paljon nykyistä useammin.