Kesäloman ihanin

Reilun parin viikon kesälomarupeama ei tuottanut tällä kertaa yhtään elistä, vaan mitäpä tuosta. Kaikki tarjokkaat olivat kaukana reitiltä väärään aikaan. Lähinnä kismittämään jäivät neitokurki, arokotka, tulipäähippiäinen ja tundravikla, jotka paremmalla aikataulutuksella olisivat voineet onnistua vaikka kaikki, mutta kun ei niin ei.

Hangon kyhmypilkkasiiven bongaussaaga on kehittynyt miltei farssiksi. Saapa nähdä, vieläkö vene- tai laivamatkoja järjestetään, ja onnistutaanko lintu vielä näkemään. Onnekkaita ne, jotka linnun ehtivät havaita. Se saattaa vieläkin oleilla seudun merivesillä, mutta bloggaaja taitaa antaa periksi.

Juuri kun loma oli maanantaina päättymäisillään, tuli vielä tieto Kuortaneelta löydetystä ruusulokista. Lintu poistui paikalta sinä aikana, kun puksuteltiin junalla kohti Joensuuta ja iltavuoroa. Joskus on sujunut paremminkin.

Se bongauksista tai paremminkin niiden väliin jäämisestä. Muuten kesäloma oli kerrassaan ihana, säätkin suosivat varauksin viimeistä viikonloppua lukuun ottamatta. Spontaani retkeily niin Pohjois-Karjalassa kuin Salossakin tuotti odotettuja lajeja.

Varsinais-Suomessa kiikariin ja korviin sattui muun muassa rastaskerttunen, rytikerttusia, luhtakerttusia, viitakerttusia, pensassirkkalintuja, viitasirkkalintu ja ruisrääkkiä.

Pohjois-Karjalassa retket suuntautuivat totutusti pääosin Enoon. Kultarintoja, mustapääkerttu, pikkusieppoja, idänuunilintuja, mustatiira ja ehkä harvinaisimpana lajina täysin yllättäen Uimaharjusta löytynyt pikkukultarinta.

Oikein mukavaa ja leppoisaa siis molemmilla seuduilla, eikä mitään väliä, vaikkei mitään ”kovempaa” löytynytkään.

Ei tarvinnut. Kesäloman ihanin juttu tapahtui 23.5. Kolvananuurossa. Siellä lauloi idänuunilintu kuusen latvassa, antoi ottaa itsestään jokusen kuvankin, ja linnun laulu tallentui ”inophonelle”.

Siinä samalla kun yllä olevaa kuvaa otettiin, puun juurella tapahtui rengastus, joskin varsinaiset renkaat haettiin kaupasta vähän myöhemmin.