Räkättirastas on kaunis lintu

Jos kansalta kysyttäisiin, mitä lintua inhoat eniten, räkättirastas sijoittuisi listalla korkealle ellei jopa kärkeen.

Räksää pidetään rumana lintuna, ja varsinkin sen ääni on ruma. Se syö kaikki marjat pihan pensaista. Niitä on joka paikassa, ihan haitaksi asti. Ne likaavat ulosteillaan paikkoja, ennen kaikkea juuri pesusta tuotua uutta autoa.

Räkättirastas tarvitsee siis puolustuspuheenvuoron. Kun tarkemmin räksää katsoo, huomaa, että se on höyhenpuvultaan ja väreiltään hyvinkin kaunis lintu.

Juuri tähän aikaan vuodesta räkättirastaat ovat helisemässä. Poikaset ovat päässeet pesistä maastoon, mutta emot kantavat niille yhä nokka vääränä ruokaa. Jo muna- ja pesäpoikasaikana emot olivat kovilla puolustaessaan pesiään varisten alituisilta hyökkäyksiltä, ja sama vaara vaanii yhä.

Kun poikaset on kasvatettu pitämään huolta itsestään, räkättirastasemojen elämä ei helpotu yhtään. Marjojen kypsyessä ne jäävät helposti verkkoihin kitumaan ja kuolemaan. Isoille mansikkaviljelmille ei pitäisi mennä lainkaan: siellä henki voi lähteä laukauksesta.

Tänäkin vuonna Pohjois-Karjalassa myönnettiin  lähinnä marjanviljelijöille poikkeuslupia tuhansien räkättirastaiden ampumiselle. Lupien pitäisi olla tiukasti kohdennettuja nimenomaan viljelyksillä vahinkoa aiheuttavien räkättirastaiden tappamiseksi, mutta sellaisia ne eivät ole.

Itse asiassa luvallista räksien lahtaamista on saanut tehdä jo huhtikuusta lähtien, mikä on vähintäänkin outoa. Entä kuka valvoo, kuinka monta räkättiä luvanvaraisesti tapetaan ja missä? Kuka ne laskee ja miten osoittaa, että määrä on ollut juuri oikea?

Viljelmillä vierailee monia muitakin lintulajeja kuin räkättirastaita. Ovatko kaikki luvanvaraisesti tapetut linnut sittenkään niitä? Minkä verran pääsee hengestään muiden lajien edustajia?

Räkättirastas kuuluu Suomen luontoon, ja yhtenä monista hienoista lajeistamme ansaitsee parempaa kohtelua kuin mitä nyt saa.

Sitä paitsi, se on todellakin kaunis lintu. Katsokaa vaikka.