Yön suopöllöt

Yölaulajaretkillä kuulee vielä kaikenlaista, vaikka moni lintu on jo tältä kesältä nokkansa suppuun laittanut. Juhannuspäivän iltana tuli vietettyä muutama tunti Enon Ahvenisen ja Sarvingin maastoissa. Seitsemän viitakerttusta, kaksi ruisrääkkää, yksi pensassirkkalintu ja yksi satakieli.

Ei siis ihmeitä, mutta aivan tarpeeksi. Keskikesän ja sen jälkeisillä yölaulajaretkillä voi hyvällä onnella löytää vaikkapa harvinaisen viirusirkkalinnun, joita on tänä kesänä tavattu maassamme jo muutamia, vaikkei olla vielä heinäkuussakin. Monesti viirusirkkalinnut löytyvät vasta heinäkuussa, joskus jopa elokuussa. Yksi viirusirkkalintu on havaittu tänä kesänä Pohjois-Karjalassakin, nimittäin Värtsilässä.

Heinäkuun öinä äänessä ovat joskus yllättävänkin innokkaasti myös tutummat laulajamme, kuten juuri viitakerttuset ja ruisrääkät. Päivälinnuista esimerkiksi lehtokertut voivat olla kesäöinä kovassa vauhdissa. Kuuntelemaan siis kannattaa vielä lähteä, vaikka paras lintujen lauluaika toden totta alkaa olla ohi.

Ja mikä parasta, yöretkillä voi aina myös nähdä kaikenlaista. Lauantain myöhäisiltana eteen osui muun muassa kaksi suopöllöä, joista toinen Sarvingin urheilukentällä ja toinen Toroskalassa. Suopöllön lento pellon yllä kesäyössä on ihmeellisen kaunis näky. Siinä ollaan Eino Leinon tunnelmissa, kun pensassirkkalintu sirisee samalla taustalla tai ruislinnun ääni kantaa korviin pellon laidalta.

Näillä retkillä on kesä parhaimmillaan.