Rokki ei myynyt loppuun! Katastrofi! Katso kuvat!

Tuleva Ilosaarirock ei ole kiinnostava ainoastaan monipuolisen artistikattauksensa ansiosta. Myös muuttuva festivaalialue ja sen myötä kasvanut kävijäodote luovat tapahtumaan oman jännityksensä. Nyt festarille saa taas vuosien tauon jälkeen myös yhden päivän lippuja.
Onko vuosi 2012 kasvaneen lippumäärän takia sitten se vääjäämättä eteen tuleva vuosi, jolloin Ilosaarirockia ei myydä ennakosta loppuun? Vaihtuuko lehtijuttujen vakiosivulause: on myyty loppuun jo niin ja niin monena vuonna peräkkäin, otsikkoon, jossa huudetaan kissankokoisin kirjaimin lipunmyynnin takkuilua? Nähdäänkö lauantaiaamuna rannekkeenvaihtokojun vieressä myös lipunmyyntikoju?
Loppujen lopuksi sillä, onko festari loppuunmyyty vai ei, ei ole kuin häviävän pientä imagollista merkitystä, jos nyt aivan täydellistä kävijäkatoa ei  ole.
Tosiasia kuitenkin on, että kilpailu kävijämääristä on aiempaa kovempaa. Tähän vaikuttavat artistien kohonneet keikkapalkkiot ja tiukentuneet vaatimukset. Yhä useampi ulkomaantähti haluaa yhä suuremman osan keikkapalkkiostaan ennakkona, joka vaikeuttaa festareiden talouden pyörittämistä. Myös isojen nimien stadionkeikat lyövät painetta festarijärjestäjien suuntaa. Asiaa ei helpota lipunmyynnin painopisteen siirtyminen lähemmäs itse festareita, sen sijaan että liput ostettaisiin heti kun ne tulevat myyntiin.
Vaikka Ilosaarirock on Suomen toiseksi vanhin ja arvostettu rockfestivaali, ei sekään voi luottaa pelkkään karjalaiseen lupsakkuuteen ja menneeseen gloriaan.
Ja onneksi näin ei olekaan. Ilosaarirockissa ennakoivia korjausliikkeitä on alettu tehdä jo hyvissä ajoin ennen kuin tavara on housussa.
Festivaalialuetta laajennetaan ja väljennetään ja tämä toivottavasti purkaa pahimpia pullonkauloja pääporttien ja rannan alueilta.
Myös muiden kuin Rentolavan ohjelmaa on linjattu yhtenäisemmäksi. Saman tyylisuunnan artistit eivät soita enää niin usein päällekkäin kuin joskus aiemmin.
Rönsyjä on muutenkin leikattu viime vuosina: suurellisesta päätösklubista on luovuttu ja punkkareiden Töminä on palautettu jäähallista takaisin festarialueelle.

Ohjelman kannalta positiivista on, että tänä vuonna festareilla ei nähdä nostalgia-akteja a’la Eppu Normaali ja Kolmas Nainen. Verkot on taas laskettu nousevien bändien ja indiesuuruuksien vesille.
Joka vuosi Rokissa nähdään yksi keikka, josta muodostuu sen kesän SE keikka, jota jaksetaan vielä talvellakin muistella. Keikka, joka määrittää sen Ilosaarirockin olemuksen ja luo yksilön ylittävän kollektiivisen kokemuksen.
Viime vuonna se oli Rekkalavan yleisöennätyksen tehnyt Pertti Kurikan nimipäivät, sitä ennen Ylex-teltan yhteislauluhurmokseen johdattanut Pariisin kevät. Etukäteen tätä maagista keikkaa ei voi tietää, se vain tapahtuu - jos on tapahtuakseen. Tänä vuonna tuo keikka voisi olla Antony and the Johnsonsin ja Joensuun kaupunginorkesterin yhteisesiintyminen.
Tai sitten ihan jokin muu viikonlopun lähes sadasta keikasta.