Naurulokin pieni poikanen

Tuli seurailtua naurulokkiperheiden elämää eräältä sillalta, jolta niitä pääsi näkemään ihan muutaman metrin päästä. Isoimmat poikaset olivat jo vanhempiensa kokoisia, väreiltään vielä kovin harmaita. Emolinnut lentelivät kiivaaseen tyyliin poikasten ja sillan päällä, jotteivät ohikulkijat häiritsisi kasvatusta liikaa.

Yksi poikasista (kuvassa) oli kovin pieni muihin verrattuna, kooltaan jotakuinkin puolet siitä mitä sisaruksensa, ja väriltään paremminkin kellertävä.

Naurulokit kuuluvat varhaisiin syysmuuttajiin. Kahlaajat lähtevät täältä ensimmäisinä, aikuisten kahlaajien päämuutto on ollut kovassa vauhdissa jo viikkoja. Pohjois-Karjalassa on nähty mukavia määriä esimerkiksi punakuireja ja kapustarintoja. Havaintoja on tehty myös joistakin isosirreistä, pulmussirreistä ja karikukoista. Peltojen töyhtöhyyppäparvet ovat juuri nyt isoimmillaan, pari-kolmekin sataa yksilöä saattaa samassa kasassa olla.

Elokuussa pääsee huippuvauhtiin hyönteissyöjien ja myös lokkien syysmuutto. Yhtäkkiä nauru- ja kalalokit katoavat mökki- ja muilta järviltä. Myös pitkän matkan muuttajat, kala- ja lapintiirat, alkavat olla lähtökuopissa. Muuttolennossa näitä lintuja näkee harvemmin, toisin kuin esimerkiksi hanhia loppusyksyllä tai päiväpetolintuja elo-syyskuun vaihteessa. Laji toisensa jälkeen yksinkertaisesti vain katoaa pois.

Tahti on niin nopea, että ihan liikuttaa. Poissa on kevään ja kesän lintujen ääni- ja värimaailma. Metsissä on hiljaista, lintuja näkee ja kuulee vähän. Syksy on tullut, linnut lähtevät.

Varmasti kuvan pieni lokinpoika tai -tyttö kuuluu sekin lähiaikojen lähtijöihin, kyllä se ehtii varttua tarpeeksi suureksi, jotta pääsee mukaan pitkälle muuttomatkalle. Siihen ei ole enää pitkä aika.