Voihan kantapää!

Aloitin viime viikolla neuloa itselleni villasukkia. Edellisen kerran tein sukat yläasteella, joten kantapään kommervenkit olivat täysin unohduksissa. Arvelin silti, että helposti tästäkin selvitään, onnistuinhan tekemään viime keväänä parit ihan kelvolliset lapasetkin.

Ihan putkeen projekti ei ole mennyt, vaikkei loppusuorakaan edes vielä häämötä. Unohdin tietenkin, ettei minun pidä tuijottaa vyötteen puikko-ohjetta vaan valita vähintäänkin numeroa pienemmät puikot kuin mitä suositus on. Kolmas varsiversio alkoi onneksi näyttää koon puolesta sopivalta  -  ensimmäisessä oli kuitenkin kauniimmat raidat. Kriittisessä vaiheessa kantapäätä vyötteen ohje muuttui mielestäni käsittämättömäksi. Tsekkasin paria kirjaa, mutta juuri vahvennetun kantapään ohjetta niissä ei ollut. Kollega vinkkasi Käspaikka-nettisivustoa, josta sitten eilen illalla yritin tankata ohjetta.

Sukka jäi illalla teräosan alkuvaiheeseen, mutta epäilen, että jotakin meni kavennuksissa pieleen. Se näytti ainakin ihan erilaiselta kuin koneen vauhdilla sukkapareja tekevän mummoni villasukissa. Ainoa asia, jossa vasenkätisyyteni - tai oikeastaan oikeakätisille suunniteltu maailma - ärsyttää on neulominen. Kaikki kirjojen kuvalliset ohjeet on aina oikeakätisille, jotka neulovat väärään suuntaan. Onneksi löysin netistä eilen jonkin ohjeen vasenkätisille, mutta siinäkään ei sitten oltu vaivauduttu kuvaamaan kantapään kriittisiä vaiheita tarpeeksi tarkasti. Pah.

Meni syteen tai saveen, neulon nämä sukat valmiiksi. Lankojen värit eivät ole suosikkejani - ruskea, petrooli ja valkoinen - eivätkä ne kumisaappaista näy kenellekään, joten pikkuvirheet eivät haittaa. Sitä paitsi toinen varsikin on jo valmis - en jaksanut odottaa, että kantapään ohje tulee vastaan.