Valkoselkätikan ruokaretki ravintola Saanaan

Vaikka kuukkelit eivät jostain syystä, hieman yllättäen, näyttäytyneetkään viime lauantaina Kontiolahden vakiopaikallaan, muodostui retkipäivästä sittenkin oikein antoisa.

Juuri näinhän se saisi useimmiten mennä: mitä siitä, jos pienimuotoiset bongaukset epäonnistuvat, kun kohta eteen osuu tosispontaania pikkukivaa.

Pikkuisen matkaa kuukkelimetsästä Ahveniselle päin silmät osuivat pieneen möykkyyn kuusenlatvassa. Varpuspöllö istui tähystämässä saalista. Ei mikään harvinaisuus, mutta taisi edellisen kerran osua omalle kohdalle viime maaliskuussa Teijon retkeilyalueella Varsinais-Suomessa.

Haapalahdella katse ja korvat tavoittivat männynlatvoista kuusi äänekästä isokäpylintua. Ei niihinkään niin kovin usein törmää.

Uimaharjun pudotuspaikalla puunlatvasta nousi lentoon kauniin huilumaisesti ääntelevä taviokuurna. Ehkä niitä oli useampiakin, kova vaellus on lajilla ollut menossa.

Rukaveden rannalla seistessä kiikareihin ja kaukoputkeen osui ensin yksi, sitten toinen ja lopulta kaikkiaan neljä valkopäistä vesilintua. Allit sukelsivat vedestä ravintoa nousten säännöllisin väliajoin hetkeksi pintaan. Edellisellä kerralla tällä paikalla taidettiin ihailla kiertelevää maakotkaa.

Jo nyt linturetki tuntui onnistuneelta, ja nälän kurniessa kurvattiin lounasravintola Saanaan hieman kello 14:n jälkeen. Maukkaiksi osoittautuneiden retkilounaiden valmistumista pihamaalla odotellessa näkökenttään osui tehtaan suunnasta syvän aaltoilevasti lentänyt tikka. Näyttipä se isolta...

Ei muuta kuin nopeasti rakennuksen takapihalle, josko vielä löytyisi. Ja siinähän tikka olikin, nakuttelemassa pystyyn jätettyä pientä pökkelöä männikön reunassa aivan tien vieressä, aivan Uimaharjun keskustassa.

Vau. Se oli valkoselkätikkanaaras, kuten kuvasta näkyy. Ilmoitettiin asiasta paikalliselle lintuharrastajalle Reijo Erolalle, jonka kanssa oli puhetta läskin järjestämisestä ruokintapaikalle talveksi.

Sunnuntaina Erola otti yhteyttä. Hän ei ollut nähnyt tikkaa läheisessä koivikossa kulkiessaan, mutta sen sijaan lähetti ottamansa kuvan, jossa aivan selvästi oli nimenomaan valkoselkätikan tekemiä syönnösjälkiä.

Parisen viikkoa sitten valkoselkätikkakoiras nähtiin muutaman kilometrin päässä Koidanlammella.

Valkoselkätikat vaeltavat syksyisin, mutta aivan yhtä mahdollista on, että laji pesii jossain Uimaharjun-Pamilon suunnilla. Kenties jopa aivan lähellä sellutehdasta, mahdollisesti jossain ihan muualla, mutta kuitenkin.

Eipä ihmetyttäisi, jos ensi keväänä seudulla pääsisi kuulemaan valkoselkätikan soidinrummutusta. Ei ehkä ihmetyttäisikään, mutta varmasti ilahduttaisi.