Hiiripöllöillä menossa hurja vaellus

Loppusyksyn yksi tunnusomaisimmista lintulajeista on ollut hiiripöllö. Hiiripöllöt ovat lähteneet lähestulkoon ennen näkemättömälle vaellukselle, jonka kyllä huomaa. Pöllöjä on havaittu Etelä- ja Keski-Suomessa varmastikin satoja yksilöitä, ja niitä tuntuu olevan joka puolella.

Viikko sitten Enon Sarvingista löytyi langalla istumassa ensin yksi hiiripöllö, sitten puolen kilometrin päästä toinen. Linnuilla oli selvästikin omat saalistusreviirinsä. Pohjois-Karjalassakin hiiripöllöjä on havaittu varmasti kymmeniä eri yksilöitä.

Aivan yhtä paljon hiiripöllöjä on ollut muun muassa lounaisessa Suomessa. Kun siellä tuli vietettyä äskettäin hieman aikaa, tuntui, että hiiripöllön osuminen kohdalle on vain ajan kysymys. Lopulta se sitten löytyi aivan vierestä, kilometrin parin päästä sikäläisestä kodista Salon Halikossa.

Hiiripöllö on päiväaktiivisin pöllölajimme, joten kun niitä on liikkeellä, niitä myös näkee. Pöllö istuu lähes aina näkyvällä paikalla: sähkölangalla, tolpannokassa tai puunlatvassa. Joskus tähystyspaikaksi kelpaa liikennemerkki tai jopa aurauskeppi.

Kun pöllö saalistaa, sen pää kääntyy ainakin 180 astetta. Saaliin havaittuaan se syöksyy nopeasti ja voimakkaasti maahan, tarttuu jyrsijään kynsillään ja nousee saalis mukanaan takaisin ylös sitä jalkojensa välistä nokkimaan.

Lajin nimi englanniksi on Hawk Owl eli haukkapöllö. Kovin haukkamaiset tavat sillä onkin, ja haukkamaisuutta on myös sen ulkonäössä ja ilmeessä.

Hiiripöllöt pesivät pohjoisessa. Toissa kesänä esimerkiksi Suomen Lapissa jyrsijäkannat olivat huipussaan. Silloin syntyi paljon hiiripöllöjä, jotka nyt ovat lähteneet liikkeelle. Todennäköisesti pohjoisen myyräkannat ovat nyt romahtaneet, ja pöllöt ovat lähteneet etsimään ruokaa etelämmästä.