Sukista aarteisiin

Viimeisen parin kuukauden aikana olen lukenut ja selannut aikamoisen pinon käsityö-, sisustus- ja joulukirjoja. Osasta kirjoitin jo paperilehden välissä tulleeseen Joulu-liitteeseemme, mutta muutama jäi vielä tänne blogiinkin ruodittavaksi.

Sinkkuelämää-sarjassakin nähdyn Yasmena-laukun suunnittelijan, Emily Blumenthalin Käsilaukkukirja (Moreeni, 2012) kertoo kaiken olennaisen käsilaukkujen tekemisestä. Kaikki kirjan mallit on tehty samasta valkoisesta kankaasta, joka helpottaa laukkujen muotoon ja yksityiskohtiin keskittymistä. Kirjan ohjeilla valmistuu 15 erilaista laukkua salkusta kehyslaukkuun.
Kirja sopii taitavalle ompelijalle tai käsityöihmiselle, jolla on keskittymiskykyä ja jota eivät haasteet pelota. Minä jouduin kirjan selattuani jälleen kerran hyväksymään sen faktan, että kauppakassia kummoisempaa ei hermoillani kannata yrittää. Mutta jos intoa ja taitoa on, niin itsekin saa näköjään tehtyä todella hienoja laukkuja!

Iki-ihanat käsityöaarteet (WSOY, 2012) on käsityönopettajien ja alan moniammattilaisten, Anne Sneckin ja Raija Sairasen kirja. Siinä on yli 50 klassista ohjetta, jotka on jaoteltu tekovälineiden mukaan: ommeltavat, virkattavat, neulottavat ja kudottavat työt.
Kirjassa on muun muassa kierretoimikasmaton, ryijytyynyn, pitsineulesukkien, koukuttavien kintaiden ja lakanapitsien ohjeet. Mahtavaa on se, että osa malleista on kierrätysmateriaaleista ja joka osiossa on yksi tuunattava työ.
Kirja on moderni pala kansallista käsityöperinnettä ja ehdoton valinta pukinkonttiin kässäihmiselle.

Paljon valokuvaava ilahtunee Mirja Ekosen ja Marjo Koivumäen Askartele, ompele ja sisusta valokuvista -kirjasta (WSOY, 2012). Aiheeseen liittyviä blogeja seuranneille kirjassa ei kovin paljon uutta ole, mutta se kokoaa ideat yksiin kansiin.
Kirjan ohjeissa valokuvia tulostetaan kankaille, laminoidaan, väritetään ja ommellaan. Niistä tehdään tauluja, laukkuja, valaisimia, tyynyjä, paikkalappuja, kutistemuovikoruja ja vaikka mitä. Kirja sopii etenkin skräppääjähenkiselle käsityöihmiselle.

Suuri sukkakirja (WSOY, 2012) sai minut kiljumaan riemusta - aluksi. Kannessakin sanotaan, että se on ainoa sukkakirja, jonka todella tarvitsen, ja vieläpä 75 ohjetta. Jee! Kirja on käännöskirja, sen tekijä on amerikkalainen Kathleen Taylor, ja se varmasti toimii niille, jotka ovat ikänsä sukkia neuloneet, sillä kirjassa on tosi kivoja malleja.
Ongelmani numero yksi johtuu puhtaasti konservatiivisesta ajattelustani: sukassa on oltava kantapää, joka neulotaan paikalleen, kun sillä kohdalla ollaan. Mitä siis ovat nämä putkisukkamallit, joihin kantapäätä ei tehdä ollenkaan, tai mallit joihin tehdään jälkikäteen kantapää?
Ongelma numero kaksi liittyy lankoihin. Kaikki kirjan mallit on tehty langoilla, joista en ole kuullutkaan. Okei, verkkokaupoista voi tilata lankoja vaikka Jenkkilästä asti, mutta silti.
Ongelma numero kolme ovat neulontakaaviot, sillä niitä on vain osaan sukista. Minä reppana kun tarvitsen yhä silmällä nähtävän mallin, pelkkä teksti tuppaa muuttumaan puikoilla kaaokseksi.
Suosittelen kirjaa siis sukkamestareille, itselleni siitä ei ole apua vielä moneen vuoteen. Mutta ehkä joskus minustakin kuoriutuu jonkin sortin neuloja. Tosin palmikkoneuleen tekokin on jo unohtunut...