play

Utö 3.1. 2013, aivan uskomaton bongaus!

Hannu Kauhanen

Onneksi sinne tuli sittenkin lähdettyä. Ja vielä enemmän: onneksi ei ennen joulua, jouluna, joulun jälkeen eikä vielä uutenavuotenakaan.

Vaan vasta torstaina 3. tammikuuta.

Uudenvuodenpäivän tilauskyytiin ei mahtunut, pääsi vain varasijalle. Lopulta hyvä niin, mitä jälkeenpäin siitä retkestä muilta kuuli: menomatka Kasnäsistä Utöseen oli kestänyt KUUSI tuntia kaameassa aallokossa ja vielä niin, että paattiin oli alkanut päästä vettä keulasta, joka vajosi yhä syvemmälle... Loppu hyvin kaikki hyvin näilläkin sankareilla: lintu näkyi ja mantereelle pääsivät toverit ehjin nahoin takaisin.

Keskiviikkona 2.1. tarjoutui taas tilaisuus kymmenelle nopeimmalle: lähtö torstaiaamuna kello 8.30 Nauvon Pärnäsistä, hinta lopulta 120 euroa per nuppi.

Vasta noin kello 16 lopullinen päätös syntyi: ei kun iltajunalla Saloon yöksi, ja jatkoyhteys aamulla Mikkelistä matkaan lähteneen Markku Lundin autokyydillä Pärnäsiin, lähtö Halikosta kello 5.30.

Laiturilta päästiin taksiveneellä liikkeelle vähän kello 8.30:n jälkeen. Onneksi ei tuullut kovin pahasti, mutta kyllä vene isoimmissa aallokoissa hieman ilkeästi keikkui.

Kello 10 puhelimeen tuli tekstiviesti: matkan varrella Jurmossa oli juuri nähty isohaarahaukka! Lennossa kohti Utötä... voi veljet, jos tuo nähtäisiin... Tunnelma veneessä hieman latistui, kun Utöstä tiedotettiin isohaarahaukan jatkaneen etelään... voi harmi, siinä meni elis läheltä.

No, kettusirkkuahan tänne oli tultu bongaamaan. Rantauduttiin, noustiin laiturille. Utö-konkari Jorma Tenovuo tuli vastaan ja tervehti retkueen, kun samassa hänen puhelimensa soi. Ilmeestä näki heti, mistä oli kyse: isohaarahaukka oli staijarien putkessa juuri nyt.

Hirveällä juoksulla nousu ylös majakan juurelle. Missä, missä? Isohaarahaukka lensi ensin kaukana meren yllä etelän suuntaan, mutta kääntyi ja ohitti Utön aivan vierestä, aivan upeasti. Jatkoi siitä sitten matkaansa länteen, Kökarin suuntaan ja katosi mereiseen horisonttiin.

Huh-huh! Tuo loistava bonuspinna saatiin siis sittenkin, oli vieläpä elämänpinna yhdeksälle kymmenestä, ainoastaan Aarne Ohtonen oli lajin joskus aikaisemmin onnistunut näkemään.

Nopeat kättelyt, ja seuraavaksi etsimään pääkohdetta, kettusirkkua. Aikaa ei olisi kovin paljon, kapteenin mukaan takaraja paluumatkan käynnistymiseen olisi kello 13, jotta ehdittäisiin Nauvoon ennen pimeän tuloa.

Tenovuo opasti paikat, joilla kettusirkku oli aiemmin nähty. Ryhdyttiin pienissä ryhmissä sitä etsimään.

Ja katso: olisiko mennyt vajaa tunti, kun Lund ja kumppanit sen olivat löytäneet Tenovuon pihasta. Kipin kapin sinne, mutta lintu oli taas kadonnut. Poukkoilua, sykyilyä: minnehän se livahti?

Ei hätää, pian superharvinainen amerikkalainen sirkku löytyi uudestaan, ja nyt sitä pääsivät ihailemaan kaikki.

Fiilikset olivat sanoinkuvaamattomat, hymy jokaisella herkässä. Eipä olisi voinut uneksiakaan eilispäivänä Joensuussa vielä kärvistellessä, että tässä tulisi käymään näin. Näin siinä nyt vain kävi.

Utö näytti torstaina muutenkin talvista parastaan: aurinko paistoi, ja saarella tuntui jopa lämpimältä. Pärnäsiin rantauduttiin kello 15:n aikoihin, matkalla siemaistiin pinnakahvit Paraisilla, ja takaisin Halikkoon päästiin kello 17.

Kuohujuoma aukaistiin illalla. Utöseen mennään joskus uudestaan, vaikka sitten yhteysalus Eivorilla muutamaksi päiväksi.

Se satumainen säkä, joka torstaina 3.1. osui kohdalle, tuskin enää toistuu. Eikä tarvitsekaan, kippis!