Pyrstötiaisia on taivaassakin

Rakas äiti. Lepää rauhassa ja hyvin, olet sen ansainnut. Itken ja minulla on sinua ikävä.

Poistuit luotamme viime yönä hieman ennen puolta kahta, juuri kun olit täyttämässä 81. Nyt olisi syntymäpäiväsi, tai ei sittenkään, olithan syntynyt karkauspäivänä 29.2. 1932 Äyräpäässä Karjalan kannaksella. Viime vuosi oli karkausvuosi, ja silloin me vietimme ihanat 80-vuotisjuhlasi.

Katson nyt ulos ikkunasta, josta sinä aina pihan lintuja seurasit. Tänään on ollut kaunis ja lämmin päivä, ja kymmenet tilhet ovat syöneet puihin jääneitä omenoita. Laitoin juuri äsken ensimmäisen kerran tänä talvena auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ja kauraa ikkunan eteen katoksen ylle, niin kuin ennenkin tehtiin, ja heti tuli kuusitiainen hakemaan makupalan. Varpushaukkakoiras aiheutti paniikin ruokinnalla, mutta ei se saalista saanut. Kaikki on täällä ihan hyvin, äiti.

Muistan, kun kaksi vuotta sitten näit tästä ikkunasta pyrstötiaisen. Olin kovin iloinen havainnostasi. Muistan, kun yli 30 vuotta sitten katsoimme yhdessä naapurin koivunoksalla istunutta varpuspöllöä. Pähkinänakkeli kävi hakemassa antamiasi maapähkinöitä, ja kyllä me kuusitiainen silloinkin omalta pihalta "bongattiin".

Muistan, kun 80-luvun alussa minun oli ihan pakko päästä Juuan Halivaaraan bongaamaan Pohjois-Karjalan ensimmäistä sinipyrstöä. Sinä veit minut sinne, muistathan. Sinipyrstö lauloi kauniisti kuusen latvassa. Sen näkivät ja kuulivat myös entinen työtoverisi Matti Kapanen ja bussilastillinen englantilaisia lintuharrastajia. Ikimuistoista, kuten sekin, kun veit minut, Parviaisen Arin, Vähätalon Anssin ja Tuomiston Eskon (olimme niin nuoria, ettei kellään ollut ajokorttia) eräänä toukokuun aamuna ennen auringonnousua Outokummun Sysmäjärvelle. Me näimme luhtahuitin ruovikossa, se oli ihmeellistä, enkä ole sitä lajia koskaan sen jälkeen nähnytkään.