play

Uhkaako sukupuutto sirkkuja?

Hannu Kauhanen

Ensin katosi kultasirkku Suomesta, kokonaan. Viimeisimmästä varmasta havainnosta näiltä seuduin on jo useampi vuosi, ja uusista on ilmeisen turha haaveilla. Kolmekymmentä vuotta sitten niitä lauleli Joensuun vanhalla kaupunkialueellakin.

Kultasirkun katoamisen syyt lienevät yhä hämärän peitossa, ainakin osin. Yksi ja ehkä tärkein tekijä lienee kuitenkin se, että lajin talvehtimisalueilla Kiinassa kultasirkkuja on pyydetty verkoilla riisipelloista syötäväksi. Tällaista on kerrottu, en tiedä onko totta, ja mikä on ollut toiminnan vaikutus lajin kantaan esimerkiksi Venäjällä.

Sitten huolestuttiin pohjansirkun vähenemisestä. Kolmekymmentä vuotta sitten niitä kuuli ja näki sopivilla räme- ja korpisoilla esimerkiksi Enossa useinkin.

Nyt ei enää kuule, ei oikein missään. Jos joku tietää syyn pohjansirkun liki täydelliseen romahdukseen, kertokoon sen oitis. Vuosi sitten huhtikuun lopussa pohjansirkkukoiras pysähtyi pihamaalle ruokinnan rippeille, ja linnun näkeminen tuolla tavoin tuntui… kuin olisi harvinaisuuden nähnyt. Harvinaisuus pohjansirkkukin alkaa olla.

Entä peltosirkku? Kovasti on vähenemässä sekin. Maakunnan liki ainoat havainnot tältä kesältä ovat perinteisiltä paikoilta Tohmajärven Valkeasuolta ja Kontiolahden/Joensuun Iiksenniityiltä. Varsinais-Suomen viljamailla peltosirkkuja vielä tapaa, mutta niin tapasi sopivissa ympäristöissä ennen täälläkin.