Amiraali oli baarin eka asiakas

Viime tiistaina sen sitten vihdoin sai aikaiseksi, nimittäin perhosbaarin omalle pihalle. Hyönteishotellihan on nököttänyt seinällä jo heinäkuusta lähtien ja odottaa nyt talviasukkaita. Pistiäisiä kyllä lentelee pihalla kaiken aikaa.

Perhosbaari roikkuu omenapuun oksasta vajaan metrin korkeudella. Jos sataa, baari on helppo suojata vedeltä ripustamalla sateenvarjo roikkumaan oksasta. Pihalla on melko paljon varjostavia pensaita ja puita, joten aurinko paistaa baariin vain aika ajoin. Toki perhosbaarin paikkaa voi aina vaihtaa, jos tuntuu siltä, ettei auringonvaloa tule siihen seesteisinä päivinäkään tarpeeksi.

Baarin rakentaminen ei ollut vaikeaa. Tarvittiin turkkilainen jogurttipurkki, autonpesusientä (sattui olemaan keltainen, vaikka sininen kuulemma olisi paras väri), muutama desi punaviiniä (Gato Negroa tässä tapauksessa) sekä vähän fariinisokeria, joka sekoitettiin viiniin. Pesusienen viipaleita purkkiin neljä kappaletta siten, että ne ylittävät purkin yläreunan muutamalla sentillä. Sieni imee nektaria itseensä, minkä pitäisi houkutella perhoset paikalle.

Kun tiistai-iltana meni asettelemaan tarjoilua omenapuuhun, niin välittömästi jostakin lehahti paikalle amiraaliperhonen. Se ei kuitenkaan mennyt baaritiskille, vaan lensi pois. Sama toistui töiden jälkeen seuraavana päivänä: pihalle saavuttua katse tavoitti jälleen amiraalin lentelemässä baarin alapuolella, mutta ei se nytkään sienelle asettunut.

Torstaina päätettiin parantaa tarjoilua. Fariinisokeria purkkiin rutkasti lisää sekä lisäksi puolikas hiivanpala ja hieman juoksevaa hunajaa. Jokohan nyt alkaisi kelvata?

Kun sitten koitti lauantai ja vapaapäivä, niin heti ensimmäisellä yrityksellä aamupäivällä tärppäsi: komea amiraali laskeutui pesusienelle ja jäi imemään siitä nestettä. Todennäköisesti sama yksilö kävi baarissa aamu- ja keskipäivän aikaan vielä ainakin kahdesti viipyen jokaisella visiitillä muutaman minuutin. Se toimii sittenkin!

Kovin monet päiväperhoset eivät viihdy baareissa, amiraalin lisäksi kuitenkin ainakin suruvaippa ja herukkaperhonen. Iltaisin ja öisin baarissa on kuuleman mukaan paljon vilkkaampaa, kun yöperhoset saapuvat nauttimaan antimista.

Yksi komeimmista ja suurimmista ei-päiväperhosistamme on siniritariyökkönen, jonka siipien kärkiväli lähentelee kymmentä senttiä. Se on tullut nähtyä luonnossa vain pari kertaa, mutta hyvällä tuurilla tuo komistus tulee baariin vielä tämän syksyn aikana drinkille. Ehkä jo tänä iltana?