Sunnuntai, 20.9.2020 
Varpu, Vaula
Tykkimiehen linnut

Mustaleppälintu päivän iloinen yllättäjä

  • Hannu Kauhanen

 

Vaihteeksi taas muutama päivä retkeilyä Salon Halikosta käsin, ja minnepä muuanne ensimmäiseksi kuin tuohon muutaman kilometrin päähän maineikkaalle Halikonlahdelle.

Sateisen aamun jälkeen päivä valkeni aika lailla kirkkaaksi ja lämpimäksi, josko vaikka petolinnut intoutuisivat liikkeelle. Halikonlahdella rundaili ruskosuohaukka, ja nuolihaukka näyttäytyi Joensuun peltojen eteläreunassa. Ehkä petomuuttoakin olisi päässyt näkemään, jos olisi siihen keskittynyt.

Kottaraisia oli langoilla ja välillä lennossa varmastikin kolmisentuhatta, todennäköisesti enemmänkin. Myös suokukkoja löytyi pellolta ainakin parisataa. Mitähän niidenkin seasta olisi voinut tarkemmalla otteella löytää? Harmaahaikaroita näkyi siellä täällä, Viurilanlahden puolella kellui likemmäs tuhat merihanhea, lapinkirvisen ääntä kuului taivaalta parikin kertaa, ja pikkulepinkäinen viipyi tovin Joensuun peltojen tukkipinojen päässä.

Tukkipinoilta Kirsi äkkäsi toisenkin pienen linnun. Aluksi se istui kaukana pinon toisessa päässä. Kiikareilla katsottuna näytti jotenkin kovin tummalta, mutta olisiko sittenkin pensastasku?

Ei ollut. Kaukoputki esiin, ja lintu näkyviin. Sehän taitaa olla mustaleppälintu! Pyrstön oranssit kuviot vilahtivat, kun lintu ponnahti lentoon ja saman tien alas piiloon löytyäkseen hetken päästä uudestaan toisesta kohdasta.

"Muleli", kuten tätä lajia nimitetään, siirtyi pikkuhiljaa havainnoitsijoita lähemmäs pysytellen koko ajan pinolla tai sen tuntumassa. Lajityypillisesti se istui aina hetken paikoillaan niiaillen, kunnes taas otti siivet alleen ja pyrähti uudestaan piiloon. Tätä sai seurailla kaikessa rauhassa liki tunnin verran.

Todennäköisesti nuori lintu, siis tänä vuonna syntynyt, ehkä koiras, vaan mistäpä noista varmaksi tietää. Mukava löytö joka tapauksessa, tällaiset aina piristävät.

Iltapäivällä tehtiin nopea pyrähdys Perniön ja Muurlan puolelle. Lämpötila oli noussut jo niin, että väreily hivenen haittasi peltojen selaamista. Yhdessä paikassa oli yhtä aikaa ilmassa ja langoilla peräti seitsemän tuulihaukkaa, pienen matkan päässä vielä yksi lisääkin.

Leppeän kesäinen, mustaleppälinnun mukavasti maustama päätös elokuulle, ja onhan tässä vielä kuun viimeinen päivä lauantai jäljellä.

Tilaa Digi-Karjalainen kahdeksi viikoksi maksutta