Sunnuntai, 20.9.2020 
Varpu, Vaula
Tykkimiehen linnut

Kuin pitkähäntäisiä pingispalloja

  • Hannu Kauhanen


Lintusyksy jatkuu kiinnostavana, ja maastossa riittää yhä nähtävää. Viime päivien suorastaan lämpimät säät ovat seisauttaneet suurimmaksi osaksi muuton ja muun liikehdinnän. Hyvä juttu, koska kenellä tässä on kiire hiihtämään.

Liikehdintää kuitenkin riittää joka päivälle. Yksi tämän(kin) syksyn kuuluvimmista lintuilmiöistä on ollut pyrstötiaisten voimakas vaellus, joka käynnistyi arviolta pari viikkoa sitten. Olipahan miltei missä tahansa, ei kestä yleensä monta minuuttia, kun korviin kantautuu vienoa sirinää, johon sekoittuu laskevia liverryksiä ja lyhyttä rätinää.

Pyrstötiaiset eivät liene koskaan yksin missään, ja näin syksyisin vaellusparvissa on usein 10-20:een lintua, jopa enemmän. Kun sirinää alkaa kuulua, ja kun se voimistuu, yleensä pian näkee pitkäpyrstöisiä valkoisia palleroita lentämässä puusta toiseen peräjälkeen, ja matkanteko jatkuu hissukseen kaiken aikaa. Tämä lintumaailman varsinainen söpöläinen on kuin pingispallo, jolla on pitkä häntä, vaikkei tuo pyrstö tämän blogin kuvassa pitkältä vaikutakaan.

Ja näyttää tuo syksy muutenkin edenneen, kun tilhiparvet ovat saapuneet pohjoisesta ja koillisesta. Tilhenkin sirinää, joka on hieman  toisenlaista kuin pyrstötiaisten, kuulee tätä nykyä aamu- ja päivälenkillä monin paikoin.

Tilhiparvet ovat olleet tähän asti pieniä, ja saa nähdä, paljonko ne syksyn mittaan suurenevatkaan, kun pihlajanmarjasato on heikko. Onneksi puihin jääneet omenat näyttävät antavan tilhille energiaa jatkaa vaellustaan.
 

Tilaa Digi-Karjalainen kahdeksi viikoksi maksutta