Tilhetön talvi tulossa

Viime talvi suosi marjalintuja, kuten tilhiä ja räkättirastaita. Nyt tilanne on kääntynyt aivan nurin niskoin: pihlajanmarjoja on hyvin vähän, eikä tilhiäkään ole - ainakaan vielä - näkynyt kovin paljon.

Tässä ei ole mitään dramatiikkaa: marjatilanne vaihtelee vuosittain ja useimmiten vielä niin, että hyvää marjasyksyä seuraa huono, sitten taas hyvä ja niin edelleen.

Suurin tämänsyksyisistä tilhiparvista osui itselle kohdalle viikko sitten Porin Reposaaressa, kun noin sata töyhtöpäätä laskeutui puihin samettipääkertun asuttaman lumimarjapensaan ylle. Kertusta puheen ollen: lintu on edelleen paikalla Reposaaressa, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Noljakan ostoskeskuksen pihassa pyöri parisen viikkoa noin 70 tilhen parvi, josta oheinen kuva. Kuvastakin voi aistia, että pihlajanmarjoista käytiin kovaa kamppailua, linnut olivat alituiseen liikkeessä hakiessaan syötävää, jota ei tuolloinkaan ollut paljon tarjolla.

Vielä vähemmän pihlajanmarjoja on nyt, lokakuun käännyttyä lopuilleen. Tilhet ovat ruokailleet myös omenapuissa, mutta vähiin alkaa ape käydä niissäkin. Kotipihan puihin jääneet omenat ovat kyllä kelvanneet, mutta enimmillään tilhiä on tälläkin kulmakunnalla näkynyt kerrallaan vain muutamia kymmeniä.

Tänä syksynä tilhien värikkyyttä ja hilpeää sirinää tuskin pitkäksi aikaa riittää. Linnut jatkavat vaellustaan kohti seutuja, josta ravintoa löytyy. Samoin tekevät myös taviokuurnat, jotka tosin marjojen lisäksi kykenevät ruokailemaan kuusenkävyillä.