Keskiviikko, 23.9.2020 
Minja, Miisa, Mielikki
Tykkimiehen linnut

Mustapääkertut puutarhan ilonaiheena

  • Hannu Kauhanen



Onpas ollutkin viime päivinä pihalla vilskettä ja vipinää. Lintujen ruokinta aloitettiin viikko sitten, ja kun ravintoa on ollut muutenkin omenoiden ja orapihlajanmarjojen ansiosta runsaasti tarjolla, niin piha on kuhissut siivekkäitä - ja ehkä niistä vielä joitain hyönteisiäkin lintujen ruuaksi.

Pihan antimista on viikon aikana käynyt nauttimassa ainakin talitiaisia, sinitiaisia, viherpeippoja, punatulkkuja, pikkuvarpusia, kaksi närheä, pari-kolme varista, puolenkymmentä harakkaa, käpytikka, kymmeniä räkättirastaita, ainakin kolme eri mustarastasta… ja mielenkiintoisimpana lajina mustapääkerttu.

Viime lauantaina katse tavoitti omenapuun oksalta mustapääkerttukoiraan. Heti hakemaan kameraa sisältä, mutta turhaan: mustapipoinen harmaa lintu oli kadonnut, eikä sitä näkynyt tihruuttamisesta huolimatta enää koko viikonlopun aikana. Harmi…

Maanantaiaamu tuotti iloisen yllätyksen: taas mustapääkerttu omenapuussa, nyt vielä lähempänä. Tällä kertaa kameranhaku onnistui, lintu pysytteli suhteellisen aloillaan muutaman minuutin omenia nokkien lentääkseen kohta naapurin puolelle koivuun… lajitoverinsa luo!

Koivusta löytyi nimittäin kiikariin toinenkin mustapääkerttu, samanlainen mustapipoinen koiras kuin äskettäin omenapuusta lähtenyt. Mustapääkerttunaaraiden ja myös -nuorukaisten pipot ovat oransseja väriltään. Mukava oli katsella kahden täällä kuitenkin niin vähälukuisen lintulajin ruokailupuuhia omalla pihalla ja näin myöhään syksyllä.

Mustapääkerttu on Sylvian joululaulun lintu (latinaksi Sylvia atricapilla).  Vaikka niin kesäinen laululintu kuin onkin, aina joskus joku mustapääkerttu jää uhmaamaan Suomen talvea yrittäen selvitä pakkasista ja lumesta hengissä vaikkapa ihmisen tarjoaman ruokinnan turvin.

Toivottavasti nuo kaverit kuitenkin lähtevät syysmuutolle, kun lähiaikojen säiden puolesta näyttäisi ehtivän. Välitalvi syksymallia 2013 taitaa nyt loppua, kun sää lämpenee.

Mustapääkerttua voisi tänä syksynä kutsua köyhän miehen samettipääkertuksi, jollainen on nyt kuukauden päivät oleillut Porin Reposaaressa. Samettipääkerttu on Suomessa suurharvinaisuus, mustapääkerttu ei.

Voi olla, että samettipäänkin muuttovietti on hävinnyt, ja yksilö yrittää selvitä Reposaaren talvesta tyrnimarjojen turvin. Toivottavasti selviävät kertut hengissä kevääseen, viettivät talven sitten missä hyvänsä.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi