play

Hopeakuusitiainen

Hannu Kauhanen



Linturuokinnalle ilmestyi sunnuntaina pitkästä aikaa kuusitiainen, jollainen visiteerasi säännöllisesti myös viime talvena aina helmikuulle asti, kunnes mystisesti katosi. Lienee joutunut itse syödyksi, joten tämä kuusitintti on varmastikin eri yksilö.

Kiva havainto silti, ja toivottavasti tuo kuusitiainen jää tämänkin talven iloksi sekä pysyy hengissä kesään ja lisääntymisaikaan asti. Kuusitiainen ei ole näillä seuduin kovinkaan runsaslukuinen laji, mutta aina silloin tällöin niitä sopivissa biotoopeissa ja talvisaikaan näiden lähellä olevilla ruokinnoilla näkee. Onneksi Otsolassa on vielä metsää...

Kuusitiaisilla näyttävät olevan lajiuskolliset elkeet. Kuten viime talven yksilö, niin tämänkertainenkin haki automaatilta auringonkukansiemenen ja lensi se nokassaan välittömästi pihan hopeakuuseen, palatakseen kohta taas lintulaudalle täydennystä noutamaan. Kuusitiainen toisti tämän aina, eikä koskaan laskeutunut orapihlaja-aitaan tai syreeninoksalle ruokailemaan.

Kuten tekivät esimerkiksi talitiaiset, joista kuvassa yksi (kuusitiaisotokset menivät tällä kertaa päin prinkkalaa hyvästä yrittämisestä huolimatta :).

Ruokinnalla vilske näyttää jatkuvan lauhasta säästä huolimatta. Talitiainen on edelleen runsaslukuisin laji, sinitinttejä on parhaimmillaan ollut yhtä aikaa näkyvissä neljä yksilöä. Mukavaa sekin, että pikkuvarpusten kera lintulaudalla käy muutama punatulkku ja viime vuosina maakunnassa selvästi vähentynyt viherpeippo vähintään parin yksilön voimalla.

Saapa nähdä, mitä talvi ja lumi tuovat pihaan tullessaan, kun nyt jo antimet kelpaavat. Rastaat ja mustapääkertut ovat kyllä, ainakin toistaiseksi, lähteneet. Vuosi sitten nurmikolla steppaili ihmeellisesti naarasfasaani, tulenookohan uudestaan?