Laulujoutsenia ja vesilintuja on vielä paljon

Jos näinä aikoina retkeilee vesillä ja niiden rannoilla, niin vielä on hyvät mahdollisuudet nähdä määrällisesti paljonkin muuttolintuja. Esimerkiksi laulujoutsenia laskettiin Viinijärven uimarannalla viime viikonloppuna yli 300 yksilöä. Joutsenia riittää niin kauan kuin matalat vesialueet pysyvät sulina.

Muitakin vesilintuja on vielä paljon. Isokoskeloita on nähty suurimmissa lösseissä useita satoja ja jopa yli tuhat yksilöä. Isokoskeloilla on tapana kerääntyä suuriksi parviksi isoille järvenselille ennen kuin lähtö etelään toden teolla käynnistyy.

Uivelo on pohjoisessa pesivä isokoskelon harvinaisempi ja sitä paljon pienempi lähisukulainen. Uivelokoiras on juhlapuvussaan ehkä Suomen kaunein vesilintu, mutta syksyisin kaikki uivelot muuttuvat höyhenykseltään naaraspukuisiksi. Maakunnan parhaissa kerääntymissä uiveloita on ollut tänä syksynä kymmeniä yksilöitä.

Vähälukuisin koskelolajeistamme on tähän vuodenaikaan tukkakoskelo, joita ei enää juurikaan nähdä - hyvällä onnella kuitenkin.

Lapasotka on arktinen vesilintu, jonka syysmuutto ajoittuu sekin myöhäiseen ajankohtaan. Yksilökerääntymät eivät yleensä ole suuria, mutta lapasotkia voi juuri nyt tavata monin paikoin Pohjois-Karjalan järvillä. Myös lapasotkaa hieman pienempiä ja yleisempiä, mutta yleensä varhaisempia syysmuuttajia tukkasotkia voi joukosta vielä löytää.

Allien pääjoukot ovat menneet, mutta yksittäisiä lintuja näkee vielä. Sama pätee myös pilkkasiipeen ja mustalintuun. Ja kyllä vielä voi jonkin puolisukeltajasorsankin, kuten haapanan tai tavin, jostain lahdenpoukamasta, lammesta tai vaikkapa vain ojasta edelleen löytää.

Kuikat, kaakkurit ja silkkiuikut kuuluvat nekin loppusyksyn viivyttelijöihin.

Tuttuun tapaan vesilintujen syysmuutto kestää vielä kauan, varmasti ainakin joulukuun alkuun, jollei talvi kerralla rysäytä ja laita järvenkannet kiinni. Sitä ennen kannattaa vesien pintoja kiikaroida aktiivisesti, aina voi jokin harvinaisempikin laji osua kohdalle.