play

Itsenäinen fasaani ja itsepäinen bongari

Hannu Kauhanen



Itsenäisyyspäivän lyhyt linturetki Enoon sujui ihan kivoissa merkeissä, vaikkei mitään ihmeellistä kohdalle osunutkaan. Pari viikkoa sitten Sarvingissa oleillut, ilmeisesti jalkansa vioittanut nuori maakotka ei ollut enää paikalla, lie lähtenyt talvenviettoon muualle. Tämä kotkahan tepasteli muutaman päivän erään talon pihassa, ja sitä myös ruokittiin.

Hiiripöllö sitä vastoin päivysti, tällä kertaa Selänteen tilan pihakuusen latvassa. Hiiripöllöjen vaellus on ollut tänä syksynä ennätyksellinen, lintuja on ollut todella paljon varsinkin Kaakkois-Suomessa. Näkyvänä ja päiväaktiivisena lintuna hiiripöllö on useimmiten helppo havaita juuri puunlatvassa, tolpannokassa tai langalla istumassa.

Jakojärvellä on jo muutaman talven viihtynyt fasaaninaaras yhdellä piharuokinnalla. Aika monesti on siinä tullut pysähdyttyä turhaan: fasaani ei vain ole sattunut olemaan paikalla. Nyt oli, kuten kuvasta näkyy. Itsenäinen ja varmaan hieman itsepäinenkin fasaani, kun tuolla lailla omissa oloissaan samalla paikalla jaksaa joka talvi olla, ja aina yksinään.

Sitten kun ajeltiin Kaltimon sillan yli, niin joku vesilintu tuli lennossa yläjuoksulta ja näytti laskeutuvan laajaan sulaan. Sillalta lintua ei kuitenkaan näkynyt, joten Louhiojan pudotuspaikalle. Ja sinne se näkyikin, tosin hyvin kaukaa: ilmeisesti isokoskelonaaras. Vielä takaisin joen toiselle puolelle Koskenkorvaan varmistamaan määritys, kyllä se isokoskelo oli.

Muutoin lintuja oli aika vähän, sentään jokunen urpiainen sekä paikoin ilahduttavan paljon hömötiaisia ja yhdellä ruokinnalla kolmisenkymmentä keltasirkkua.

Vuosi lähestyy pimeintä hetkeään, ja sen kyllä huomaa. Kello 14:n jälkeen on niin niukalti valoa ja muutenkin hiljaista, että retken voi hyvin lopettaa noihin aikoihin. Itsenäisyyspäivä tuntuu aina samanlaiselta harmaalta mössöltä. Hyvää itsenäisyyspäivää silti kaikille, toivottaa yksi itsepäinen.