Talvipäivänseisaus on lauantaina

Luontokuvaaja Heikki Willamo kehui Helsingin Sanomissa, miten juuri tämä vähävaloisin aika vuodesta on hänen mielestään valon kannalta parasta aikaa, tai jotenkin niin.

Willamon mielipiteeseen on helppo yhtyä. Luonnossa on ihan oma fiiliksensä juuri nyt, kun päivän pituus on alle 5 tuntia, ja lunta on, mutta vain vähän. Niin vähän, että keskelle erämetsää kannattaa suunnata. Sinne on ilman suksia jopa helppo mennä.

Keskiviikkona tuli käytyä tällaisessa paikassa Kontiolahden Jakokosken tietämillä. Kauko Heiskasen pitämällä metsäruokinnalla oli vieraillut pähkinänakkeli, josta olisi kiva saada kuva.

Tunnin odottelun aikana nakkeli ei paikalle saapunut, mutta muuten lähinnä tiaisten (viisi eri lajia) hyörinää kyllä riitti. Kuvaamisesta ei tietenkään tullut mitään, kun ei ole tuota valokuvaajan osaamista.

Mutta se tunnelma. Pimeää, hämärää, vaan ei sittenkään. Kun ei ollut aivan pilvisin eikä sumuisin päivä, niin taivaan valo siivilöityi  kuusten juurelle hienosti. Hyvin kaunista, erittäinkin sopivaa näin joulun alle.

Päivä lyhenee vielä huomenna ja lauantainakin, jolloin on talvipäivänseisaus. Sen jälkeen alkaa siirtyminen kohti kevättä ja valoa, aivan kuten tapahtui käänne kohti ”pimeyttä” puoli vuotta sitten kesäpäivänseisauksen aikaan.

Ja se tässä rasittaakin. Edessä on pitkäveteinen tammikuu, hieman jo valoisampi helmikuu, puuduttava maaliskuu, lumituiskuinen huhtikuu… kunnes tulee toukokuu, kevät, linnut ja lopulta kesäpäivänseisaus.

Siitä on enää puoli vuotta tähän hienoon aikaan vuodesta, josta kertokoon oheinen Halikonlahdelta tiistaiaamuna otettu kuva.