Sunnuntai, 20.9.2020 
Varpu, Vaula
Tykkimiehen linnut

Vaihteeksi pieni valkoselkäinen tikka

  • Hannu Kauhanen



Tänään vuoden 2013 viimeisen aamun  ensimmäisellä pihakäynnillä vastaan lensi miellyttävä pikkuyllätys, punapäälakinen pikkutikka. Viimeksi tällä pihalla sellainen tuli nähtyä reilu vuosi sitten syksyllä 2012.

Pikkutikka viipyi pihassa koko aamupäivän kaiken aikaa vilkkaasti liikkuen ja välillä kadotenkin. Se etsi ravintoa lahoavista omenapuista ollen lähes alati pienessä liikkeessä.

Nimensä mukaisesti pikkutikka on hyvin pieni, tuskin talitiaisen kokoinen. Väreiltään se muistuttaa valkoselkätikkaa, koiraalla on samalla tavoin punainen päälaki kuin valkoselkäkoiraallakin, ja pikkutikan selkä on yhtä valkoinen kuin tuplasti kookkaamman serkkunsa. Kolmas valkoselkäinen tikkamme on pohjantikka, mutta tämä laji viihtyy paremminkin erämetsissä kuin tällaisilla kaupunkipihoilla.

Kaikki mainitut valkoselkäiset tikat ovat harvalukuisia, elleivät jopa harvinaisia - valkoselkätikka tietysti uhanalainen, vaikka suojelutoimien ansiosta sen kanta on vähitellen saatu Suomessa lievään nousuun. Aina kun jonkin näistä lajeista tapaa, sitä vain tulee hyvälle mielelle. Toivon mukaan pikkutikkakin jatkaa käyntejään tällä tontilla.

Uudenvuoden kunniaksi maa vaihtui tänään pitkästä aikaa valkoiseksi. Se hyvä puoli lauhassa jaksossa on ollut, että pahoin jäätynyt piha ehti sulaa ennen kuin uutta lunta tippui taivaalta. Kyllä siinä kerkisi liukastellakin.

Pirteän pikkutikan myötä on aika toivottaa monin tavoin parempaa ja tietysti myös linturikasta ensi vuotta!

Päivitys 31.12.2013 kello 18.50: Hyvä jysäys kun säikäytti! Muutaman talon päästä naapurista (ennenkin kunnostautunut numero 4) laitettiin ilmoille sellaiset matalat pommit, että eipä oo korviin ennen noin pahasti sattunutkaan. Ja kuinka ollakaan: pensasaidoissa yöpyneet varpuset ja pikkuvarpuset pelästyivät niin, että lensivät hädissään äännellen karkuun puiston puolelle.

Ilotulitusten ympäristövaikutukset pitäisi selvittää kunnolla. Vaikka bloggaaja onkin ollut Tykkimies noin vuodesta 1977 lähtien, niin ei tällainen tykitys oikein uppoa. Mieluummin sitä ajattelee niin, että punainen, valkoinen (jos osin mustakin) pikkutikka symboloi sarjakärjen mennyttä ja ennen kaikkea uutta vuotta. Toivottavasti vuoden 2013 lopun iloinen yllättäjä selviää tästä illasta ja tulevasta keväästä, olkoot sitten raketit ja padat vaikka minkä värisiä tahansa - aivan kuin vastustajajoukkueiden pelipaidat. COYG!


 

Tilaa Digi-Karjalainen kahdeksi viikoksi maksutta