Vaihteeksi pieni valkoselkäinen tikka

Tänään vuoden 2013 viimeisen aamun  ensimmäisellä pihakäynnillä vastaan lensi miellyttävä pikkuyllätys, punapäälakinen pikkutikka. Viimeksi tällä pihalla sellainen tuli nähtyä reilu vuosi sitten syksyllä 2012.

Pikkutikka viipyi pihassa koko aamupäivän kaiken aikaa vilkkaasti liikkuen ja välillä kadotenkin. Se etsi ravintoa lahoavista omenapuista ollen lähes alati pienessä liikkeessä.

Nimensä mukaisesti pikkutikka on hyvin pieni, tuskin talitiaisen kokoinen. Väreiltään se muistuttaa valkoselkätikkaa, koiraalla on samalla tavoin punainen päälaki kuin valkoselkäkoiraallakin, ja pikkutikan selkä on yhtä valkoinen kuin tuplasti kookkaamman serkkunsa. Kolmas valkoselkäinen tikkamme on pohjantikka, mutta tämä laji viihtyy paremminkin erämetsissä kuin tällaisilla kaupunkipihoilla.

Kaikki mainitut valkoselkäiset tikat ovat harvalukuisia, elleivät jopa harvinaisia - valkoselkätikka tietysti uhanalainen, vaikka suojelutoimien ansiosta sen kanta on vähitellen saatu Suomessa lievään nousuun. Aina kun jonkin näistä lajeista tapaa, sitä vain tulee hyvälle mielelle. Toivon mukaan pikkutikkakin jatkaa käyntejään tällä tontilla.

Uudenvuoden kunniaksi maa vaihtui tänään pitkästä aikaa valkoiseksi. Se hyvä puoli lauhassa jaksossa on ollut, että pahoin jäätynyt piha ehti sulaa ennen kuin uutta lunta tippui taivaalta. Kyllä siinä kerkisi liukastellakin.

Pirteän pikkutikan myötä on aika toivottaa monin tavoin parempaa ja tietysti myös linturikasta ensi vuotta!