Perjantai, 14.8.2020 
Onerva, Kanerva
Blogit

Puolukat kypsyvät vauhdilla, valkoposkihanhien vuoro muuttaa

  • Hannu Kauhanen


Marjasyksy sen kuin jatkuu ja muuttuu mehukkaammaksi kaiken aikaa. Aivan viime päiviin asti on riittänyt kerättäväksi isoja mustikoita ja vadelmia, joista osa on edelleen raakileita, mutta nyt vähitellen katse alkaa hakeutua kuiville mäntykankaille ja sopivan ikäisille avohakkuille.

Mustikka- ja vadelmasadosta tuli paikoin erinomainen ainakin näillä seuduilla Pohjois-Karjalassa. Ja niin näyttää tulevan puolukkasadostakin, itse asiassa se on jo sitä: kypsiä marjoja on jo nyt hyvin kerättäväksi, joskin parhaat ajat ovat vielä edessä.

Kun keli on kuiva, puolukoiden poimiminen puhtaina marjasankoon on nopsaa touhua, siinä ei poimureita kaipaa. Eiväthän ne ole olleet käytössä muulloinkaan tänä vuonna, vaan marjat on saanut siirtää ämpäristä suoraan pakastusrasioihin ja -pusseihin, ja humps, sinne vaan pakastimen uumeniin odottamaan talvea.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Metsissä alkaa näihin aikoihin olla aika hiljaista. Lintuja ei juuri enää kuulu, mutta jotain kuitenkin aina joskus. Viime päivien marja- ja muilla retkillä eri puolilla Enoa on kuulunut jokunen peukaloinen ja rautiainen esimerkiksi, mutta myös sellaiset mielenkiintoisemmat lajit ja niiden yksittäiset edustajat kuin lapinkirvinen ja isokäpylintu.

Mäntykankaalla kulkiessa sitä aina toivoo, että edestä räpsähtäisi lentoon kehrääjä, mutta eipä ole vielä kohdalle osunut. Saattaa olla toki jo tuon lajin kohdalla liian myöhäistä tälle vuodelle.

Kuten jo kerrottu, sepelhanhet muuttivat etelään sunnuntaina, ja nyt tiistaina 19. syyskuuta Joensuun yli on lentänyt lukuisia valkoposkihanhiparvia. Nyt iltakuuteen mennessä niitä on ehditty laskea yli 10 000 yksilöä ainakin Lieksan Lampelassa, Kiihtelysvaaran Keskijärvellä ja Joensuun Repokalliossa.

Tiaisten ääntely vilkastuu syksyn edetessä. Hömö-, kuusi- ja töyhtötiaisia kuulee aina siellä täällä. Kaksi ensin mainittua lajia saattavat lähiaikoina vaeltaa runsain määrin, mutta itsepäinen töyhtöpäinen pysyy kotikonnuillaan koko ikänsä. Sen iloinen pirinä ja pärinä saa aina metsässä hymyn suupieliin. Ja aivan viime päivinä on alkanut kuulua myös tilhien sirinää, varma syksyn merkki sekin.

Peipot kerääntyvät yhä suuremmiksi parviksi. Enon Ruohosuon pellolla ruokaili ja pyrähteli pari päivää sitten ainakin parisataa peippoa.

Laulujoutsenpari ilmestyi yhtenä aamuna takaisin Kaltimonjärvelle, kuvassa toinen linnuista. Aiemmin aamulla myös Kuusjärven rannassa ui kaksi joutsenta, lienevätkö samoja lintuja?

Pian taas sankon kanssa johonkin metsään. Puolukoita vaiko kenties sieniä tällä kertaa? Vai sittenkin vielä mustikoita ja vattuja? Oli miten oli, toivottavasti töyhtötiainen tulee taas tervehtimään pirteällä pirinällään.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi