Perjantai, 14.8.2020 
Onerva, Kanerva
Blogit

Verenpisarat täydessä kukassa, mutta lintujen ruokintakausi alkoi nyt

  • Hannu Kauhanen


Taas on koittanut se aika vuodesta, jolloin perhoskausi päättyy ja lintujen talviruokintakausi alkaa. Otsolan harsovaloa ei ole viitsinyt enää polttaa muutamaan yöhön, mutta valorysä saa vielä loistaa ja samoin syöttirysät roikkua oksista vielä jonkin aikaa niin Joensuussa kuin Enossakin. Kenties pois nekin tulevana viikonloppuna?

Eilen sunnuntaina 8. lokakuuta alkoi se talviruokintakausi, vaikka linnuille vaikuttaisi vielä olevan tarjolla rutkasti hyönteisravintoakin, ja puutarha on edelleen kovin vihreä. Ehkä osasyynä innoitukseen oli lauantaina aamupäivällä pihalle kuulunut harmaapäätikka, joka viimeksi käväisi talipötköllä jokseenkin vuosi sitten, ja silloin vain tuon yhden kerran.

Auringonkukansiemenet eivät ole vielä saapuneet, mutta omenapuusta ja syreenistä pantiin roikkumaan talipötköt. Lieriön muotoinen metallihäkki täyttyi maapähkinän puolikkaista, jotka jäivät yli viime keväältä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Eikä taaskaan tarvinnut kauan odottaa, kun ensimmäinen talitiainen – kukapa muukaan – lennähti talipötkölle. Sunnuntaina ruokinnalla ei muita lajeja näkynytkään, ja yksilöitäkin oli ainakin iltapäiväkahteen mennessä varsin vähän, mutta tänään maanantaina meininki oli jo aivan toinen.

Talitiaisia tuli runsaasti, samoin sinitiaisia ja pikkuvarpusia. Hyvin tyypillisiä ja yleisiä ruokintojen lajeja nuo kaikki. Tali ja pähkinät kelpasivat yhtä hyvin. Tikkakin ilmestyi käymään pötkylällä, mutta ei tietenkään harmaapäätikka, vaan runsaslukuisin tikkamme käpytikka.

Luonto käy talvea kohti mennessä niin kovin hiljaiseksi verrattuna muihin vuodenaikoihin, joina katselemista ja kuvaamista riittää käytännössä aina. Oikeastaan nämä linturuokinnat ovat ainoita kohteita, joilla tapahtuu jotakin. Kaupungeissa ja taajamissa on talvisaikaan lintuja monin verroin enemmän kuin vaikkapa pelloilla ja metsissä, joissa ei ole paljon mitään.

Vapaalta purolta voi talvisaikaan ehkä löytää koskikaran. Synkimmässäkin metsässä saattaa kuulua töyhtötiaisen ilahduttava pirinä. Jos oikein onni potkaisee, syrjäseudulla voi havaita pyyn tai vaikkapa koivuissa istuvan teeriparven.

Menneinä talvina piharuokinnalla on käynyt aina 20 – 25 lajia kunakin, ja eiköhän tuo määrä asettune samoihin tulevanakin talvena.

Mutta eipä mennä asioiden edelle, eihän vielä edes ole talven aika. Ruokinnan voi silti aloittaa aivan hyvin jo nyt: kysyntää on, kuten maanantaina vilinä osoitti. Veikeältä näytti, kun tiaiset ja pikkuvarpuset hakkasivat nokillaan tanakasti talipötköä, ja vieressä roikkui amppelillinen täydessä kukassa olevia verenpisaroita.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi