Keskiviikko, 23.9.2020 
Minja, Miisa, Mielikki
Tykkimiehen linnut

Sinirinta toi iloa lumipyryiseen ja vähävaloiseen marraskuun päivään

  • Hannu Kauhanen


Oh-hoh, oli ensimmäinen reaktio, kun Bongariliiton Lintutiedotukseen napsahti torstaina aamupäivällä 16. marraskuuta ilmoitus Joensuun Noljakassa aamupäivällä nähdystä sinirinnasta. Löytäjä oli kukapa muukaan kuin Harri Kontkanen, joka ilmoitti linnusta Tiira-lintuhavaintopalveluun, josta sen Bongariliiton jäsen Pekka Alho välitti Lintutiedotukseen koko Suomen bongareiden iloksi.

Tuskinpa sinirinta houkuttelee bongareita Noljakkaan kauempaa, mutta aikamoisesta löydöstä on kyllä kyse. Sinirinta on Lapin tunturikoivikoissa ja pensaikoissa elävä satakielten Luscinia-sukuun kuuluva laji svecica. Sitä on kutsuttu "Lapin satakieleksi", koska sen laulu on hyvin kaunista kuultavaa.

Kun tieto työpaikalta vain parinsadan metrin päästä löydetystä linnusta tuli, niin mars heti kuvaamoon ruinaamaan pitkällä putkella varustettua kameraa. Kun sen sai, niin halki pitkän käytävän talon päädyn ulko-ovelle, portin kautta pihalta ulos ja Hepomäenkadulle, jossa Kontkanen oli linnun nähnyt.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Eikä mennyt minuuttiakaan, kun silmät havaitsivat talon sokkelin juurella maassa hypähtäneen tummanruskean linnun. Tuon sen on pakko olla. Kiikareita ei ollut matkassa, mutta pian lintu löytyi kameran etsimeen. Kuva siitä talitiaisen kanssa samalla nurmikolla on lähinnä ehkä dokumentaarinen...

Lintu oli vanha koiras, jonka oranssi rintatäplä on sinisellä laajalti ympäröity. On rinnassa vähän valkoistakin. Toisin kuin vaatimattomamman väriset satakieli ja muut taitavat yölaulajamme, sinirinta on siis myös värikäs lintu. Pyrstössäkin sillä on kaunista oranssia.

Noljakan sinirinta liikkui maan pinnalla ruokaa etsien. Pari kertaa se lennähti matalalla lyhyen matkan, ja myös sen ääni kuului joitakin kertoja.

Hepomäenkadulta poistuessa lintu jäi paikalle. Toivottavasti muutkin ehtivät nähdä sen, ja ennen kaikkea toivottavasti lintu säilyy hengissä.

Sinirinnat ovat Pohjois-Karjalassa läpimuuttajia. Keväällä ne saattavat pysähtyä maakuntaan muutamaksi päiväksi ja yöksi toukokuun alkupuolella. Syysmuutto tapahtuu syyskuussa, mutta sinirintoja nähdään joskus vielä lokakuussakin. Marraskuinen havainto on sitten jo todellinen poikkeus ainakin näillä leveysasteilla.

Toissa keväänä Johanna Lakka löysi Penttilänrannasta sinirinnan harvinaisen cyanecula-alalajin yksilön, joka viihtyi paikalla innokkaasti laulellen viikkojen ajan. Cyanecula-sinirinnan rintatäplä ei ole oranssi, vaan valkoinen, mutta samalla tavalla sinisen värin ympäröimä.

Olipas se oikein kiva piristys lumisateiseen, mutta silti niin valottomaan marraskuiseen päivään.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi