Sunnuntai, 20.9.2020 
Varpu, Vaula
Tykkimiehen linnut

Tilhiä tullut paljon pohjoisesta, myös tunturikiuru muutti yllättäen pihan yli

  • Hannu Kauhanen


Pihlajanmarjoja tuntuu riittävän kaikkialla, ja tilhiparvia näkee tuon tuosta liikkui sitten missä päin vain.

Parvet ovet olleet suurimmaksi osaksi melko pieniä, muutamien tai useiden kymmenien tilhien potteja. Jonkin verran on kuitenkin nähty 300 – 400 linnunkin parvia.

Syksy on ollut selvästi kahta edellistä kiintoisampi mitä tulee marjalintuihin. Tilhien lisäksi maastossa ja marjojen kimpussa on edelleen runsaasti räkättirastaita. Niiden joukosta löydetään edelleen punakylkirastaita.

Taviokuurnat ovat olleet liikkeellä nekin. Kuurnia on painellut taivaalla äännellen etelään ja muihin ilmansuuntiin, mutta myös paikoilleen asettuneita marjanpopsijoita on saatu ihailla. Taviokuurnat syövät pihlajanmarjoista ainoastaan kovat kivet eli siemenet, "hedelmälihan" ne sylkäisevät maahan tai hangelle.

Toivottavasti linnut pysyvät vielä pitkään maakunnassa ja toivottavasti marjoja riittää ensi vuoden puolelle asti. Taajamalintulaskenta järjestetään tänä talvena kahden vuoden tauon jälkeen Joensuussa ja sen lähiympäristössä, viime talvenahan jalkauduttiin vaihteeksi maakunnan taajamiin.

Maaseututaajamiin palataan toivon mukaan taas vuoden päästä. On muuten suositeltavaa puuhaa kaikille kynnelle kykeneville. Mitähän tällä kertaa ja myös seuraavana talvena mahdetaan löytää?

Kun syksy on ollut mukavan leuto, on Suomessa nähty tukku lintuharvinaisuuksia. Aavikkotasku nähtiin Paraisilla, kashmirinuunilintuja on havaittu, samoin tulipäähippiäisiä ja taigakirvisiä. Lahdessa pikkuruokki eli entiseltä nimeltään jääkyyhky oli jokin aika sitten hienosti ihaltavissa.

Pohjois-Karjalassa ei aivan tuon tason rariteetteihin ole törmätty, mutta kyllä viime viikon sinirinta Noljakassa oli melkoinen veto Harri Kontkaselta.

Sunnuntaina 19. marraskuuta leuka loksahti täällä Otsolassa, kun ulkorappusilla seisoesssa taivaalta kuului heleähkö muutamatavuinen ääni, hieman samantapainen kuin rautiaisella. Katse kohti lähdettä, joka osoittautui kookkaaksi pikkulinnuksi, tyyliltään kiuruksi tai ehkä isokokoiseksi kirviseksi. Ääni kuului toistamiseen. Etelään lentäneen linnun lento oli aaltoilevaa.

Kyseessä oli tunturikiuru, kovin myöhäikseksi syysmuuttomatkansa jättänyt yksilö. Mutta meno oli niin vakuuttavaa, ettei linnulla ainakaan mitään hätää näyttänyt olevan talvea paetessaan. Oikein mukava ja yllättävä pihapinna.

Tunturikiurun oli syytäkin nostaa kytkintä, sillä nyt tulevat pakkaset ainakin joksikin aikaa. Onneksi ne eivät häiritse tilhiä, rastaita eikä taviokuurnia.

Tilaa Digi-Karjalainen kahdeksi viikoksi maksutta