Tulosta tämä sivu
Tykkimiehen linnut

Mustarastaskin nousi esiin, kun ukkokerho paneutui ilmastonmuutokseen

Tuossa joskus loppukesällä tai alkusyksystä tuli yllättävä puhelu Kalevi Kokkoselta, tuolta Joensuun ortodoksisen seurakunnan eläkkeelle jääneeltä kirkkoherralta. Seurakunnalla on kuulemma jonkinlainen ukkokerho tai -piiri, joka kokoontuu ajoittain milloin milläkin teemalla. Nyt oli keksitty, että voitaisiin marraskuun lopussa ottaa aiheeksi ilmastonmuutos.

Jostain syystä sitten tuli pyyntö mennä puhumaan ilmastonmuutosasioista seurakuntatalolle maanantai-iltana 27. marraskuuta. Ei sitten mitenkään kovin perusteellisesti, kiitos. No se kyllä onnistuu.

Parikymmentä ukkokerholaista tuli paikalle. Ilmastonmuutos ja linnut, ilmastonmuutos ja hyönteiset, ilmastonmuutos ja siihen vaikuttavat asiat, maankäytön seuraukset, kalastus, soiden ennallistaminen, metsähakkuut... Puolitoistatuntinen sujahti nopeasti ja miellyttävästi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Eikä tarvinnut itsekseen luennoida. Kävi ilmi, että ukkokerholaiset ovat varsin viisasta sakkia. Kerrottavaa riitti suuntaan ja toiseen, ja esille tuli paljon mielenkiintoisia asioita.

Mustarastaskin, jollainen siis tuossa kuvassa  (otettu vanhasta ukosta 12. marraskuuta Joensuun Otsolassa) , tuotiin esille. Kertoiko ilmastonmuutoksesta tai lämpenemisestä se, että viime vuosina mustarastaita on alkanut näkyä talvisaikaankin?

Ainakin siinä suhteessa, että laji on viime vuosikymmeninä runsastunut ja levinnyt Suomessa pohjoiseen melkoista vauhtia. Mustarastaat kyllä pärjäävät täällä talven yli, jos vain ravintoa on tarjolla. Ja ovathan ne talvet lämmenneet, ei siitä mihinkään päästä.

Yksi osallistuja muisteli, miten paljon peltopyitä oli ennen vanhaan Polvijärvellä, mutta nyt niitä ei ole jäljellä yhtään. Mihin ne katosivat? Pohdittiin ja arveltiin, että ehkä viljelyssä  tapahtuneet muutokset veivät peltopyiltä ravinnon. On niitä yrtetty maakuntaan istuttaa, mutta huonolla menestyksellä.

Ala-Koitajoen ja muutkin kalahommat kiinnostivat tietenkin näitä ukkoja. Yksi kertoi onnekseen käyneensä Grönlannissa paikassa, jossa jäänreuna oli siirtynyt kymmenen kilometriä jossain tietyssä ajassa. Kilometrien paksuisesta jäästä irtoili lohkareita mereen.

Televisiosta oli nähty, miten Yhdysvalloissa erääseen jokeen, johon jokin nieriälaji nousi luontaisesti kutemaan, ja joita kaloja sitten karhut tietysti tulivat saalistamaan, oli istutettu jokin muu kalalaji. Istutuksen seurauksena nieriät katosivat joesta, eikä elintilan siltä vallannut uusi kala noussutkaan samalla tavalla latvavesille kutemaan, vaan jäi tekemään sen järven syvyyksissä.

Karhuilta loppui siis lohikalaravinto, minkä seurauksena ne oppivat käyttämään ravinnokseen jonkin eläimen vasoja, minkä vuoksi tämäkin eläin alkoi kadota.

Joskus kysytään, onko nykyinen ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei. Kyllä se ainakin osin taitaa olla. Ja joka tapauksessa ihminen muokatessaan luonnon asioita voi saada aikaan huonoja asioita, jotka sitten osaltaan saattavat monimuotoisuuden vähenemisen kautta vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Kenties käy myös toisinpäin.

Kun ilmastonmuutosilta ortodoksisten ukkokerholaisten kanssa oli ohi, jäi päällimmäiseksi tunne, että tässä taisi itse oppia enemmän kuin ehkä jakoi oppia muille.

Täytyy toivoa, että kaikilla muillakin osallistujilla oli sama tunne. Siinä tapauksessa ilta oli kaikin puolin onnistunut.

Joka tapauksessa kiitos Kalevi Kokkonen ja Joensuun ortodoksit, oli miellyttävä vierailu.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa

Artikkeliin liittyvät