Torstai, 13.8.2020 
Jesse, Okko
Blogit

Käpytikalla oli taas aamulla kevättä rinnassa

  • Hannu Kauhanen

Käpytikka innostui rummuttelemaan muutamia sarjoja Otsolassa tänään torstaiaamuna 7. joulukuuta. Olisikohan ollut parisen viikkoa sitten, kun mahdollisesti sama tikka pärisytteli menemään oikein innokkaasti saaden seurakseen toisenkin saman lajin rummuttelijan. Siinä sitä sitten kosittiin kilpaa tai jotain vastaavaa.

Rummuttelu kuuluu kevääseen, sillä tikat ilmoittavat rummuttamalla lajitovereilleen, kilpailijoilleen ja ehkä muillekin omista reviireistään, joihin ei muilla ole asiaa. Pesimäkausi on silloin alkamassa, minkä vuoksi reviiristä kuuluttaminen on tärkeää. Rummutus vastaa linnunlaulua, jolla on sama funktio. Tikoilla on tietysti muitakin ääniä, muttei rummutuksen lisäksi varsinaista laulua.

Käpytikoilla ei pitäisi olla mitään syytä rummutella tähän aikaan vuodesta, alkutalvesta. Kuitenkin linnut joskus jostain syystä innostuvat soidinmenoihin mitä ihmeellisimpiin aikoihin, niin nyt myös nämä tikat. Monet pöllöt saattavat huhuilla tai muutoin äännellä keskellä kesää, syksyllä ja pimeimpänä talvena, vaikka niilläkin huhuilu kuuluu nimenomaan kevääseen, pesimäkauden käynnistymiseen ja reviiristä kuuluttamiseen.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pitkin syksyä metsissä, puistoissa ja pihoilla on kuulunut myös monien pikkulintujen laulua. Mustarastas yrittää saada matkijan epätoivoisesta räkättirastaskoiraasta. Punarinnat laulavat syksyllä useinkin. Varsin yleinen alkusyksyn laulaja jopa aivan kaupungeissa on tiltaltti. Ja tietenkin myös täällä talvehtivat tiaiset saattavat innostua laulamaan railakkaastikin vielä aivan näihin aikoihin.

Luulisi, että valon vähenevä määrä vaimentaa loputkin laulajat, ja niin se ehkä tekeekin vielä ennen joulua. Vuoden pimeimpänä aikana on yleensä tässä suhteessa hiljaista, ja voi sitä riemua, kun tammikuun lopun leutona ja aurinkoisena päivänä talitiaiset, sinitiaiset ja hömötiaiset alkavat laulaa kuin olisi jo kevät. Jos hyvä tuuri kauniina talvipäivänä käy, varsinkin lähempänä kevään korvaa, saattaa sopivassa purosulassa onnistua kuulemaan koskikaran ihanaa, vienoa laulua.

Käpytikkoja on tuossa piharuokinnalla käynyt talven mittaan ainakin kaksi eri yksilöä, joskus yhtä aikaakin. Koiraalla on niskassa punainen täplä, mutta naaraalla ei, joten kuvan talipötköllä käymässä oleva lintu on naaras.

Käpytikka on selvästi yleisin tikkalajimme. Taitaa muuten olla niin, että sen jälkeen runsaslukuisin tikka täällä Pohjois-Karjalassa on nykyisin harmaapäätikka, joka on yleistynyt selvästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Tältä syksyltä harmaapäätikasta on puutarhasta kaksi havaintoa. Jo lokakuun puolella yksi tikka päästi viheltelevän huutosarjansa näyttämättä itseään. Marraskuun puolella taivaalta kuului lajille tyypillistä vaimeaa kutsuääntä. Lintu lensi pihojen yli laskeutuen koivunlatvaan, josta räkättirastas ajoi sen tiehensä.

Sen jälkeen harmaapäätikkoja ei ole näkynyt eikä kuulunut, mutta toivottavasti ruokinnan antimet kelpaavat vielä talven mittaan niillekin. Eikä harmittaisi yhtään, jos myös pikkutikka ja valkoselkätikka joskus näyttäytyisivät.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi