Tiistai, 10.12.2019 
Jutta
Tykkimiehen linnut

Nokkavarpunen toi kesän puutarhaan ja ilon mieleen

  • Hannu Kauhanen

Kesäkuu ei olisi voinut oikein kivemmin alkaa. Aurinko on paistanut tänään lauantaina pontevasti, vettä ei ole satanut, ja vaikka tuuli on ollut kohtalaista, mieliala koheni perjantaista kummasti.

Etenkin, kun aamulla ulkona käydessä korvat tavoittivat oudolta kuulostavan linnun kutsuäänee
n. Se meni jotenkin näin: hviii... hvii... hvii… Jatkui aikansa, kunnes hiljeni. Ja kuului taas kohta uudestaan.

Äänensävy toi mieleen ensimmäiseksi idänuunilinnun, mutta äänen rakenne ei oikein sopinut. "Idulin" ääni on hieman samantavuinen kuin västäräkin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Sitten kuului tik… ja saman tien muisti palautui ja totuus paljastui: molemmat äänet ovat hyvin tyypillisiä nokkavarpuselle kuuluvia.

Sitten kiikaroimaan. Lintu päästeli lyhyitä sarjoja aina silloin tällöin, mutta oli välillä vaiti. Välillä äänet kuuluivat kauempaa, välillä aivan läheltä.

Mitään ei näkynyt, kunnes luonnonsuojelualueen toisen osakkaan pihan nurkasta, joka siis näkyy omaan pihaan, löytyi muutama pikkulintu. Pikkuvarpusia ja yksi koirasvarpunenkin.

Sitten eilisiltana pöyhitylle maalle (kiitos naapuri!) lehahti jostain edellisiä isompi lintu, ja nokkavarpunenhan se todellakin oli.

Kameralla jonkinlainen kuva, ja viesti Lintutiedotukseen sekä lintuharrastajien whatsappiin.

Välillä kauppareissulle kaupungille, ja sieltä palatessa soitti Arvo Ohtonen. Kertoi tulevansa käymään paikalla. Kotiin palattua linnun ääni kuului ja se näkyi jälleen. Soitto Ohtoselle: täällä se on yhä.

Ohtonen saapui ja lintua päästiin katsomaan kaukoputkella. Lisää kuvia. Seuraavaksi paikalle ilmaantui Jarkko Peltoniemi, joka sai odotella aikansa ennen kuin näki linnun, mutta se onnistui kuitenkin.

Opastaminen jatkui, kun Aarne Wahlgren saapui seuraavaksi. Lintu kuului aika ajoin hänen ollessa paikalla, mutta usein turhan etäältä. Lopulta Wahlgrenkin kuuli molemmat äänet hyvin, kunnes sitten näkikin sen kiikareilla .

Tätä kirjoittaessa puoli neljän jälkeen nokkavarpunen on edelleen paikalla, ääntä kuulee aina silloin tällöin.

Nokkavarpunen on harvalukuinen lintulaji oikeastaan kaikkialla Suomessa, joten kesä sai täällä Otsolassa mukavan alun. Tältä pihalta havainto on lajista jo neljäs, yleensä linnun on nähnyt huhtikuussa ruokinnalla, mutta joka kerta vain yksittäisen tovin.

Mene ja tiedä, vaikka pesisi täällä jossain. Kerran nimittäin ääni kuului tänään ensin kauempaa Otsonkadun yhden pihan tammilta, jonne linnun nähtiin äsken lentävän, ja aivan heti perään viereisestä Jänönpuistosta.

Nokkavarpunen on siitä(kin) jännä laji, että vaikka se on selvästi kookkaampi kuin vaikkapa varpunen, niin sitä on vaikea saada näkyville muualta kuin maasta. Lintu osaa piilotella lehvästössä, mutta onneksi ääntelee aktiivisesti.

Ilman korvia tämäkin havainto olisi jäänyt tekemättä. Ja eipä tosiaankaan olisi mikään ihme, jos nokkavarpuspari pesisi jossain aivan lähellä kenenkään siitä tietämättä.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa