Keskiviikko, 18.9.2019 
Tytti, Tyyne, Tyyni
Tykkimiehen linnut

Keisarinviittanaaraan harvinainen valesina-muoto osui viimein kohdalle

  • Hannu Kauhanen

Täpläperhosiin ja hopeatäpliin luettava keisarinviitta on yksi kauneimmista ja suurimmista päiväperhosista.

Eilisen torstain 21. elokuuta mökkipäivän kunniaksi aurinko paistoi ja oli niin lämmintä, että huomaamatta vadelmia poimiessa tuli hiki.

Kunnollista vattupaikkaa etsiessä tuli osuttua heinittyneelle tielle. Pian eteen tuli lentelemään kookas oranssi keisarinviitta, joka pysähdyttyään lehdelle osoitti itsensä siipikuvion perusteella koiraaksi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kului lyhyt tovi, kunnes katse tavoitti yhtä ison ja samanmallisen, mutta omituisen harmaanvärisen perhosen. Eihän tuollaista voi olla olemassakaan!

Sitten muistiin palautui, että pieni osa keisarinviittanaaraista ei olekaan oransseja, vaan ehkä tummanharmaa kuvaa parhaiten niiden  pääväriä. Tuon täytyy olla se, valesina-värimuto, jota esiintyy siis vain keisarinviittanaarailla.

Perhonen laskeutui aina vähäksi aikaa syysmaitiaisen kukille noustakseen uudestaan lentoon. Kun kyseessä oli marjaretki, ei kunnon isoa kameraa ollut mukana.

Varovasti lähestyen jonkinlaisen räpsyn ehti ottaa aika kaukaa kännykällä. Oheinen kropattu kuva on huono, mutta kyllä siitä valesinan tunnistaa.

Jonkin ajan kuluttua löytyi toinenkin koiras. Ja sitten tapahtui jotain kaunista: valesina-naaras läht  nousemaan ylös yhdessä jomman kumman koiraan kanssa. Ne aloittivat parittelulennon.

Nyt kunnon kameran jättäminen mökille vasta harmittikin. Näytti lumoavan kauniilta, kun oranssi ja harmaa iso perhonen tanssahtelivat yhdessä ylöspäin taustanaan sinivalkoinen taivas. Ja aurinko paistoi kuultaen perhosten läpi.

Samalla reissulla näkyi muitakin päiväperhosia oikeastaan ensimmäisen kerran koko syksynä, Tuore suruvaippa lensi matalalla hiekkatien yli, amiraali vilahti ja sitruunaperhonenkin näyttäytyi kerran.

Keisarinviittoja siis kerrassaan kolme kappaletta, ja yksi niistä vieläpä valesina.