Lintu ilmeisestikin yritti jemmata siemeniä maahan. Sitten se nousi siivilleen ja lensi lintulaudalle hakemaan lisää auringonkukansiemeniä, lehahti taas jonnekin palaten pian takaisin pientä mökkiä muistuttavalle ruokintapaikalle.
Kiikareilla näki, ettei linnun kupeilla eikä muutenkaan alapuolella ollut ollenkaan oranssia väriä, joten alalajiksi varmistui Sitta europaea asiatica. Se on pähkinänakkelin itäinen alalaji, jonka yksilöt vaeltavat joinakin syksyinä varsin voimakkaastikin Suomeen.
Niin on tapahtunut tänäkin syksynä: yksistään Pohjois-Karjalassa on tehty elokuusta alkaen havaintoja kymmenistä nakkeleista.
Pähkinänakkelia katseltiin ja kuvattiin sunnuntaiaamuna muutaman minuutin ajan. Tuli heti mieleen, ettei tuo lintu jää tälle pihalle aloilleen, vaan jatkaa vaellustaan länttä kohti.
Maanantaina nakkelia ei näkynyt, eikä myöskään tänään tiistaiaamuna, joten matka lienee jatkunut jonnekin.
Pähkinänakkelilla on muitakin alalajeja. Suomessa tavataan myös läntisempää europaea-alalajia, jonka yksilöt viihtyvät yleensä enemmän aloillaan ja myös pesivät paikoin Pohjois-Karjalassakin. Tällä alalajilla tuota oranssia väriä löytyy kupeilta ja alaperästä.
Länsi-Euroopassa elelee myös caesia-alalaji, jota ei Suomessa tavata. Ja jottei päästäisi liian helpolla niin hyvin kaukana idässä ja koillisessa tavataan vielä arctica-nakkeleita. Joidenkin lähteiden mukaan nämä arctica-nakkelit ovat oma lajinsa, siperiannakkeliksi suomennettu, joissakin taas nekin lasketaan europaea-pähkinänakkelilajin alle.
Viis lajeista ja alalajeista, kaikki nakkelit ovat kyllä mahdottoman söpöjä lintuja.
