By Hannu Kauhanen on 05.09.2018
Category: Tykkimiehen linnut

Kultapiisku toimii kuin imuri mehiläisille – puutarhassa yhä kukkaloistoa


Monet asiat luonnossa tuntuivat olevan päättymäisillään olevana kesänä normaalia ehkä pari viikkoa aikaisemmassa. Linnut pesivät varhain, ja monet lajit kiitos lämpimien säiden ja hyvän ravintotarjonnan toisenkin kerran.

Myös perhoset pääsivät lentoon normaalia aikaisemmin. Monia yleensä vasta heinäkuussa lentäviä lajeja näki nyt jo hyvissä ajoin kesäkuussa. Vastaavasti lento sitten loppui aikaisemmin kuin yleensä.

Otsolan hyönteishotellissa asuvat pistiäiset saivat osuutensa tehtyä selvästi varhemmin kuin sateisena ja kylmänä viime kesänä. Putkilot muurattiin umpeen valtaosin jo kesäkuun puolella. Hotelli oli valmis talven viettoon jo viikkokausia sitten. Pressu onkin suojannut hotellin hiljaista väkeä jo reilun viikon verran tiaisilta ja tikoilta. Sieltä ne aikuiset pistiäiset sitten ensi touko-kesäkuun vaihteessa taas lähtevät lentoon ja lisääntymispuuhiin.

Kultapiiskutkin (yläkuvassa) aloittivat kukintansa hieman tavallista varhemmin. Viimeisen viikon ajan keltaisilla kukilla on pörrännyt paljon tarhamehiläisiä, missä sitten niiden koti lieneekään. Mehiläiset löytävät kyllä hyville mesiapajille kilometrienkin päästä.

Itseltä noiden otusten tunnistaminen ei noin vain onnistu, mutta onneksi on fb-ryhmä Suomen ötökät. Sinne kun laittoi kuvan tunnistettavaksi, niin pian tuli vastaus Kari Ruotsalaiselta ja Juho Paukkuselta: on tarhamehiläinen (Apis mellifera). Kiitos jälleen!

Päiväperhosista viime aikoina on näkynyt vielä amiraaleja ja lanttuperhosia, ei paljon muuta.

Toisessa kuvassa oleva jättiverbena alkoi kukkia heinäkuun alussa, ja rivakka kukinta jatkuu edelleen. Harmi vain, ettei niitä perhosia enää ole paljonkaan lennossa, mutta toisaalta kyllä pölytys onnistui tänä kesänä, niin paljon pörriäisiä verbenojen kauniilla kukilla on käynyt.

Täytyy kaivaa loppusyksyllä niistäkin siemenet talteen.

Kadunvarteen pari syksyä sitten siirretyt jaakonvillakot (kolmas kuva) kukkivat nekin yhä kauniisti. Muutaman metrin päässä oleva rantakukka (neljäs kuva) puhkesi sananmukaisesti kukkaan ehkä hieman odotettua myöhemmin, johtunee paikan varjoisuudesta.

Rantakukka on hyvä hyönteiskasvi, kuten niin monet muutkin luonnonkukkamme.

Tuttavan siemenistä esikasvatetut ryhmäsamettikukat tai samettiruusut. kuinka vain, (viides kuva) saivat kasvupaikkansa joutavasta autonrenkaasta. Renkaan sisällä muhkeassa puutarhamullassa ne ovat viihtyneet oikein hyvin. Kukkia rönsyää edelleen koko ajan uusia, niitä on jo kymmenittäin, ja ne ovat isoja.

Verenpisaroiden (kuudes kuva) talvehtiminen viileässä kellarissa onnistui vastoin kaikkia odotuksia, ja viidessä amppelissa kukkii nyt kauniisti punaisia, punavalkoisia tai punavioletteja verenpisaroita.

Sotkamon Taimistolta heinäkuisen lähetyksen mukana yllätyksenä saapuneista tipsuista (alin kuva) yksi on edelleen kukassa.

Kuvissa olevien kasvilajien lisäksi pihamaalla kukkivat runsaina yhä myös kiertokiitäjiä edelleen odottavat valkotupakat (kymmeniä), buddleiat eli syyssyrikät (useita), kirjokiurunkukat (muutamia), syysleimut (pari, kolme aivan viimeisillään), kallionauhukset (vielä muutamia), krassit (useita yhä), valkoailakit (useita) ja keijunmekot (useita niitäkin, monet vasta nupulla).

Jos ovat monet olleet aikaisessa tai ajallaan, niin jotkut ovat kyllä kovin myöhässäkin. Tämä pätee ainakin buddleioihin sekä erityisesti isohirvenjuureen, joka kolmen vuoden odotuksen jälkeen on viimeinkin saanut ensimmäisen nuppunsa.

Isohirvenjuuri, joka voi kasvaa kaksi metriä korkeaksi, on erinomainen päiväperhoskukka. Jos tuo nuppu tuosta vielä kukaksi kehittyy, niin siltä osin menee kyllä tänä kesänä kukinta hukkaan.

Vaihtelua on siis kukkimisessa ja luonnossa yleensäkin, yleistäminen on näissä asioissa tunnetusti aika turhaa.

Päivitys 6.9. klo 14.15: Myös Olli Salmela kommentoi blogia Suomen ötökät -ryhmässä kertoen, että kukka, jossa tarhamehiläiset viihtyvät, on kanadanpiisku. Kiitos tästäkin, otsikkoa ei viitsi enää ryhtyä muuttamaan.