Keskiviikko, 21.11.2018 
Hilma

Kuusitiaisesta tänään lintulaskennan 30:s laji

kutiblogi1


Taajamalintulaskennan aika koitti omalta kohdalta taas tänään lauantaina 20. tammikuuta. Kyseessä oli kaikkiaan kuudes laskentalohko ja Linnunlahden kolmas, jäljellä on vielä yksi.

Laskenta alkoi aamupäivällä puoli yhdeltätoista ja loppui puoli kahteen. Lohko rajoittuu Siltakadun, Länsikadun, Linnunlahdentien, Kuntokeitaan, Mehtimäen sekä Peipontien ja Västäräkintien väliin jäävän puiston sisään. Asutusaluetta siinä on vähän, enemmän on urheilutiloja ja koulurakennuksia.

Sää oli jälleen pilvinen ja tyyni. Lumipyry vaivasi kaiken aikaa, pakkasta oli 7 astetta. Odotukset eivät olleet korkealla: saakohan edes 10 lajia täyteen? Uusia laskentalajeja ei varmaan ilmaannu.

Mutta fiilinki oli silti hyvä, kuten laskennoissa aina. Lintuja oli odotetun niukasti, talitiainen siellä, toinen täällä, variksia, sinitiaisia, jokunen viherpeippo ja pikkuvarpunen, sentään kaksi varpusta, kolme punatulkkua, kaksi hippiäistä, kaksi käpytikkaa ja tilhen ääni.

Yhtään harakkaa ei näkynyt, ei kuulunut, ei myöskään keltasirkkuja eikä urpiaisia. Lajeja kertyi lopulta 12 ja yksilöitä 90.

Päivä tuotti kuitenkin ilonhetkiä ja sittenkin uuden lajin tämän talven laskennoille Kanervalassa, Otsolassa ja Linnunlahdella. Räkättirastaita kertyi listalle 18 yksilön verran, enemmän kuin millään aiemmalla lohkolla.

Yliopiston ja uimahallin viereisen ison parkkipaikan Länsikadun puoleisella sivustalla on leikkipuisto, jossa kasvaa kolme kuusta. Ne ovat erikoisempia ja ehkä tavallista jalompia kuusia, ja niissä on paljon käpyjä. Kuusista kuului tiaisten vaimeaa ääntelyä.

Ensin näkyi yksi kuusitiainen, sitten toinen. Ja niinhän noita ihania kuusitinttejä oli käpyjen ja siementen kimpussa upeat viisi kappaletta. Kuusitiaisesta tuli siis tämän talven oman laskennan 30. laji. Eipä olisi uskonut tältä paikalta.

Lumipyryn takia kamera oli jäänyt kotiin. Hetken mietinnän jälkeen laskenta seis, ja kameraa autolla hakemaan. Takaisin palattua kuusitiaiset olivat edelleen ruokailemassa samassa paikassa, ja jonkinlaisia kuvia niistä sitten sai.

Mieli oli kummasti piristynyt, ja laskentalohko oli oikein mukava kävellä loppuun asti. Kiitos kuusitiaisten, taajamalaskentapäivästä tuli taas kerran hieno.