Maanantai, 19.11.2018 
Elisabet, Liisa

Lasisiipiset saapuivat puutarhaan – feromonit ovat näyttäneet tehonsa

lasisiipiblogi1


Viime keväänä parinkin välikäden kautta hankitut feromonit eli perhosille tarkoitetut, keinotekoisesti valmistetut tuoksuhoukutteet ovat toimineet tänä keväänä ja kesänä erinomaisesti.

Feromoneja on ollut käytössä kolmea erilaista. Niistä ensimmäinen ripustettiin harsopussukassa omenapuun oksanhankaan toukokuussa. Sen piti houkuttaman riikinkukkokehrääjää, ja viikon pidon jälkeen riikinkukkokehrääjäkoiras saapuikin hyörimään pussukan ympärille.

Kehrääjä tuli yhtenä lauantaina ja sunnuntaina ferolle lähes minuutilleen samaan aikaan iltapäivällä puoli viideltä. Toisena kertana perhosen kuvaaminen onnistuikin (tässä blogissa aiemmin), joten feromoni jouti pakastimeen odottamaan ensi kevättä.

Kesäkuussa oli sitten kiitäjille tarkoitetun feromonin vuoro. Se on ollut vieläkin käytössä, ja viimeksi vain pari yötä sitten se houkutti lähelleen mäntykiitäjän.

Mäntykiitäjiä onkin riittänyt, ainakin 15 tai jopa 20 eri yksilöä on lennellyt ferolla, tullut valaistulle harsolle tai lentänyt valorysään.

Niiden lisäksi feromoni näyttää tehonneen hyvin myös poppelikiitäjään, josta on tullut havaintoja puolesta tusinasta yksilöstä. Ja mahdollista on, että valorysäpöntön ulkopinnalta yhtenä alkukesän päivänä löytynyt pikkukiitäjäkin viehättyi feromonin tuoksusta.

Juhannuksen aikoihin oli sitten vuoro kokeilla lasisiipisille tarkoitettuja kahta erilaista feromonia. Ne, kuten riikonkukkokehrääjänkin houkutin, toimivat päiväsaikaan toisin kuin kiitäjäfero, koska kiitäjät ovat yöaktiivisia.

Lasisiipisferoja on turha ripustaa viileinä tai sateisina päivinä, lasisiipiset pitävät lämmöstä. Kesti parisen viikkoa ennen kuin viime perjantaina 6. heinäkuuta tärppäsi.

Toinen feronappi omenapuun oksalle, toinen punalehtiruusulle noin kello 11:n aikaan. Ja kas kummaa, ei mennyt kuin 10 minuuttia, kun katse tavoitti pienehkön lentävän hyönteisen. Menisiköhän tuo feropussukalle? Ja sinne se suuntasi saaden seurakseen toisen samanlaisen.

Kameran kanssa perään, kun paljain silmin oli mahdoton erottaa, mistä lajista oli kyse. Ruuduista sitten paljastui, että kyseessä oli kaksi koivunlasisiipeä. Ne ovat pistiäisen näköisiä, mutta kuitenkin perhosia.

Feromoneissa on siis naaraiden kaltaista tuoksua, joka vetää puoleensa koiraita ilmeisesti melko kaukaakin.

Oheisissa kuvissa siis kaksi koivunlasisiipeä. Feromonikokeilu onnistui täydellisesti, kaikista lajeista sai valokuvia. Ja lasisiipisferot saavat houkutella lisää vieraita vielä jonkin aikaa tänä kesänä, jokin muu laji varmastikin pitää siitä toisesta tuoksusta.