Maanantai, 19.11.2018 
Elisabet, Liisa

Lehtien seasta kuului rapinaa, ja tässä sen aiheuttaja

siiliblogitaa


Tuossa jo kaksi viikkoa sitten (tarkemmin 23.4.) yhtenä iltana pihamaalle viime syksynä lojumaan jääneet lehdet rapisivat siksi lupaavasti, että ihan piti lähteä etsimään "mekkalan" aiheuttajaa.

Siilihän siellä lehtien seassa kuljeksi. Meni piiloon sillä aikaa, kun kameraa haki sisältä. Sama toistui muutama yö sitten, ei taaskaan ehtinyt tilanteeseen optiikan kanssa.

Mutta tiistai-iltana 8. toukokuuta onnisti. Siili käppäili kuusiaidan tällä puolen kaikessa rauhassa, mutta kun sitä alkoi kävellen lähestyä, se puikahti Jänönpuiston puolelle.

Perään vain kadun ja kevyen liikenteen väylää pitkin koukaten, ja viimeinkin siili osui etsimeen. Anteeksi häiriö, veijari, mutta sinulla on oma arvosi, joka ansaitsee jokaisen ymmärryksen.

Siilien elämää on saanut seurailla näillä nurkilla vuodesta ja vuosikymmenestäkin toiseen, eikä se ole aina näyttänyt helpolta. Liian usein suurpiirteiset autoilijat tappavat niitä kadunvarsiin, joskus toki vahingossa, mutta kuitenkin.

Ja siili voi voida huonosti olosuhteista riippuen. Ei tästä monta kesää ole, kun nuori siili ruokintayrityksistä menehtyi lähialueen ruohikolle ties mistä syystä.

Mutta onpa ollut sellainenkin herttainen tilanne, kun siilipariskunnan lisääntymispuuhia sai kuvata ensin illalla ja sitten vielä aamulla, kun olivat yhä samoissa puuhissa.

Maahan jääneistä lehdistä alkaa lähiaikoina kuulua toisenkinlaista rousketta. Kastemadot, vai lierojako ne oikealta nimeltään ovat, alkavat syödä ruskeita lehdenjämiä pois.

Toki voisi itsekin vähän haravoida ja rapsutella, mutta vaikkei niin tekisi, niin lehdet tulevat olemaan tiessään jo kesäkuun alkupuolella. Lierot sen saavat aikaan.

Luonto hoitaa asiansa. Hyvää helatorstaita sen kunniaksi!