Torstai, 15.11.2018 
Janika, Janita

Mustarastas avasi vuoden 2018 hienolla konsertilla

mustarastablogi


Uudenvuodenpäivänä 2018 jäivät taajamalintulaskennat väliin, ei yksinkertaisesti viitsinyt lähteä tarpomaan kolmatta päivää peräkkäin semminkin, kun kotosalla riitti imuroimista ja muuta puuhaa.

1. tammikuuta on yksi vuoden tylsimmistä päivistä. Aamulla on iltaisen ja öisen räiskeen ja paukkeen jäljiltä yleensä aina hyvin hiljaista, ja niin oli nyt tänäänkin. Linnut joutuvat ilotulituksista paniikkiin. Eilisiltana kaupungilta kantautui kauhistuneiden naakkojen mekkala, ja yksi harakka lensi hädissään talon yli naapurin rakettia pakoon.

Monille lintubongareille 1.1. on kuitenkin vuoden tärkeimpiä päiviä. He keräävät Ekaekaa-pinnoja eli haluavat nähdä 1. tammikuuta mahdollisimman monta eri lintulajia, mikä ei ole sidoksissa yhteen vuoteen.

Niinpä 1.1. 2018 iso joukko bongareita kerääntyi Espooseen paikkaan, josta Lehmossa asuva Matti Koivula oli eilen vuoden 2017 viimeisenä päivänä löytänyt harvinaisen (varsinkin talvella) hippiäisuunilinnun.

Ilmeisesti Ekaekaa-pinna hippiäisuunilinnusta jäi saamatta, sillä ainakaan puoli neljään mennessä ei siitä ollut Lintutiedotukseen positiivista päivitystä saapunut.

Uunilintuja ei Otsolassakaan tänään näkynyt, mutta vähitellen linnut virkosivat ja alkoivat täyttää puutarhaa ja sen ruokintoja. Urpiaisparvi tuli tänäänkin ruokailemaan, samoin keltasirkut ja punatulkut.

Hopeakuusten suunnalta kuului kaunista, vaimeaa laulua. Lurittelu jatkui minuuttitolkulla. Hieno  vanha mustarastaskoiras ei alta kulkeneesta piitannut, vaan jatkoi romanttista tai ainakin siksi tarkoitettua huilukonserttiaan. Todella kaunista!

Mustarastasnaaras on pihan jokapäiväinen kävijä sekin, ja taitaa olla tuon laulavan koiraan sydämessä. Harvemmin pihalla vierailee kolmaskin mustarastas, joka on nuori koiras.

Joulupukki oli tuonut Antero Järvisen kirjan Linnut liitävi sanoja. Sitä on hauska lukea. Mustarastaskin on mainittu teoksessa muutamia kertoja.

Järvisen kirjassa on muun muassa Lassi Nummen runo vuodelta 1984. Se alkaa näin: Mitä nimistä. Ellei mustarastas tai laulurastas, ehkä satakieli laulaa tässä kevätkesän yössä.

Toisaalla kirjassa todetaan mustarastaasta, että sen musta väri ja soinnukas laulu tekivät siitä keskiajalla synnin pimeyden vertauskuvan. Mustarastaan kerrotaan houkutelleen länsimaisen luostarilaitoksen perustajaa Benedictus Nursilaista (480 – 547) lihallisiin nautintoihin. Benedictus tunnisti linnun paholaiseksi ja voitti houkutukset ristinmerkillä.

Ei tuosta aamuisesta laulajasta kyllä piru tullut mieleenkään, sen verran suloisia soinnut olivat.  Kovin siinä mentiin taas kevättä kohti.