Sunnuntai, 23.9.2018 
Minja, Miisa, Mielikki

Päivä on pidentynyt jo tunnilla, kasvukausi lähtee käyntiin

blogijoulukuusi


Olohuoneessa pilkistelee jo vaaleanvihreää, tuota orastavaa luonnollisen kasvun väriä. Ei tosin vielä uusista siemenkylvöistä, joiden aika muuten on aivan pian, vaan kauniista enolaisesta joulukuusesta, joka yhä seisoo koristeellisena  nurkassa.

Kerkkiä alkoi ilmaantua kuuseen joitakin päiviä sitten, ja ne kasvavat vauhdilla. Neulasia hiljalleen varisee lattialle, mutta se ei kasvun tahtia häiritse.

Pikapuoliin tuota talven taittavaa vaaleanvihreää ilmaantuu esikasvatushalliksi muuttuvaan olohuoneeseen enemmänkin. Ehkä jo aivan lähipäivinä on ensimmäisten valkotupakan siementen kylvön aika. Onneksi niitä on varastossa, koska Hyötykasviyhdistyksen verkkokaupasta ne jossain vaiheessa loppuivat toistaiseksi.

Tupakoiden jälkeen vuoroon tulevat jättiverbenat, joiden siemenet ovat olleet 1,5 viikkoa kylmäkäsittelyssä. 2,5 viikon kuluttua nekin voi ottaa huoneenlämpöön odottamaan itämistä. Toivottavasti onnistuu, on aivan mainio perhoskasvi tämäkin.

Ja sitä rataa se sitten toivottavasti jatkuu pitkin lopputalvea ja kevättä. Aina vain uusien kasvien siemeniä esikasvatukseen omalla ajallaan, kunnes viimein tulee jo huhtikuun ja tuoksuherneiden vuoro.

Uusia kasvejakin on taas tulossa esikasvatukseen, ainakin ukkolaukkoja. Katsotaan miten käy. Kokeilemalla nämä hommat oppii, ei muuten.

Joulukuusessa ovat yhä värikkäät koristeet ja valot päällä. Mitä sitä turhia hötkyilemään loppiaisena tai edes tänään lauantaina Nuutin päivänä 13. lokakuuta, jolloin vanhan kansan mukaan joulun aika oli ohi. Jos puun vointi on hyvä, seisköön siinä vaikka helmikuulle asti.

Silloin ehkä jo joutaa ulos poltettavaksi, kun yhä uudet ja uudet kasvatusruukut tarvitsevat tilaa. Vaikka noissa kynttilöissäkin on vielä joulun valoa ja väriä, niin yhä aiemmin aamulla on valoisaa, joka päivä myöhemmäksi siirtyy pimeän tulo. Tunnin on päivä jo pidentynyt 2,5 viikossa.

Kevättä kohti!