Tiistai, 18.9.2018 
Tytti, Tyyne, Tyyni

Pakkanen pörhisti talitiaisen, närhet ja muutkin varislinnut ilmestyivät lintulaudalle

narhiblogi1


Tulivatpahan ne sieltä sittenkin, tämän talven paukkupakkaset. Ei olisi kyllä ollut väliksi, mutta onneksi auringon kaari on jo niin korkea, että päivällä lämpötila nousee useamman asteen öisestä. Sen jopa ihollaan tuntee.

Hyytävän kylmää, ja samalla niin valoisan kaunista silti on. Linturuokinnalla käyvien varpuslintujen määrät alkoivat huveta talven mittaan jo ennen näitä kylmyyksiä, mutta niin käy aina. Ihmeen ison osan päivästä ruokinnalla on aivan hiljaista, mutta sitten taas jostakin ilmestyvät talitiaiset, sinitiaiset, keltasirkut ja pikkuvarpuset ruokailemaan.

Tiistaiaamuna 20. helmikuuta lintulaudan tai paremminkin sen alusen valloittivat hieman isommat linnut. Harakoita oli useita yksilöitä, ja variksiakin kaksi. Varislintuja ei onneksi ole ollut koko talven aikana pihalla riesaksi asti, jokunen harakka saattaa käydä harvakseltaan nokkimassa hangelle pudonneita siemeniä. Kesykyyhkyjäkin  on viime aikoina näkynyt tiheämmin kuin aiemmin.

Viime viikon lopulla ruokinnalle ilmestyi talven 21:s laji, kun naakka kävi nopsaan aterioimassa. Sitä ei ollut näkynyt kertaakaan sitä ennen eikä ole näkynyt sen jälkeenkään. Kummallista, ovat ehkä mieltyneet erääseen Ilveksenkadulla olevaan ruokintaan, ja se kyllä sopii.

Närhipariskunta pesi viime kesänä onnistuneesti tuossa Kanervalan ja Otsolan välisessä metsässä. Nyt talven aikana ilmeisestikin sama pari näyttäytyy pihalla ja sen ruokinnalla aika ajoin, viimeksi eilen tiistaina. Harvemmin ne tulevat, mutta aina kun sen tekevät, ilahduttavat kovin. Närhi on hyvin kaunis lintu ja aina tervetullut tälle ruokinnalle.

Aurinko paistaa. Päivä pitenee: tänään täällä Joensuussa jo lähes 9,5 tuntia menee auringonnoususta sen laskuun. Nyt on niin kylmä, että vesipisarat eivät tipu räystäältä eivätkä auton takalasista, mutta senkin ilokseen huomasi jo viime lauantaina, kun oli leudompaa.

Kyllä se tästä.