Tiistai, 18.9.2018 
Tytti, Tyyne, Tyyni

Palokärki on metsureista mainioin myös Noljakassa – kuva ja video

palokrkiblogi


Eilen tiistaina julkaistussa blogikirjoituksessa kerrottiin Jukka Materon viikko sitten maanantaina Enon Novikassa havaitsemista viidestä eri tikkalajista hyvin lyhyessä ajassa ja käytännössä samalta paikalta.

Teoriassa mahdollisuudet olisivat olleet kuuteen lajiin, mutta tikoistamme suurin, palokärki, ei tuolloin osunut kohdalle. Ja kuten todettiin, seitsemättä tikkalajiamme eli käenpiikaa on täysin mahdoton havaita talvipakkasilla, koska kyse on pitkän matkan muuttajasta.

Tänään keskiviikkona 7. maaliskuuta pakkasta oli taas aamulla 20 astetta, kun piti lähteä polkemaan pyörällä yhdeksäksi töihin. Autoa ei viitsinyt ryhtyä lämmittämään, bussi on aikataulusidonnaisuudessaan huono ja tiettyinä vuorokaudenaikoina myös kallis vaihtoehto, joten pienen harkinnan jälkeen polkupyörä valikoitui parhaaksi kulkuneuvoksi. Semminkin, kun diabeteslääkäri oli vasta eilen kehunut työmatkojen ajamista pyörällä: jos sen tekee joka päivä, niin viikon jokin tarvittava aerobinen annos ylittyy jo reippaasti.

Ja jos autolla tai bussilla olisi lähtenyt, olisi päivän paras lintuhavainto jäänyt tekemättä.

Lähdesuon kulmilla Noljakantien ylitystä lähestyessä korviin alkoi kantautua tikan koputtelua. Vieressä on ihme kyllä vielä pystyssä säilyneen metsän raja. Pian koputuksen lähteeksi paljastui kuin paljastuikin palokärki! Sattuipas sopivasti.

Kyseessä oli naaras, joka ympäröivästä maailmasta piittaamatta etsi lahoavan raidan sisältä hyönteisten toukkia ja niitä näytti löytävänkin, sillä puussa näkyi paljon minkä lie toukkien kaivamia reikiä. Palokärki oli vain muutaman metrin päässä ja korkeudessa. Hitsi kun ei ollut kamera mukana, eipä tietenkään, kun pyörällä tuli lähdettyä.

Mukana oli kuitenkin kaksikin kännykkää, joista iPhonen uudempi malli nyt käyttöön. Äh, ei kuvaamisesta mitään tullut. Miten tällä zoomataan? Nyt meni vahingossa video päälle... Sormet siinä vain jäätyivät.

Lastut lensivät hangelle, kun palokärki etsi raitapuusta itselleen syötävää. Tuossa nokassa täytyy olla voimaa kuin kirveessä. Lintu ei välittänyt vähäisistä ohikulkijoista lainkaan, kun sälöt sen kuin tipahtelivat puun juurelle.

Sisälle töihin tullessa piti kertoa havainnosta valokuvaaja Jouni Turuselle. Päätettiin lähteä kunnon kameran kanssa katsomaan, josko palokärki olisi yhä aamiaispuuhissa. Paikkahan on ihan tuossa lähellä.

Heti kun autosta noustiin, koputusäänet kuuluivat. Palokärki oli yhä työn touhussa, ja antoi filmata itseään aivan rauhassa. Kun asialla oli ammattikuvaaja huippuluokan kalustoineen, jäljestä tuli erinomaista, kuten yllä olevasta kuvasta näkee.

Kännykällä epätoivoisesti kuvattu video sen sijaan.... no joo. Ei se ole ainakaan liialla pituudella pilattu. Joku ehkä tunnistaa siitä paikan, jossa tikka oli metsuroimassa.

Mutta kerrassaan mukava aloitus tälle päivälle, palokärki on aina mukava tavata. Edellisen kerran se sattui kohdalle tässä kaupungissa viime syksynä kotinurkilla Otsolassa.

Palokärki aterioimassa lahopuulla kevyen liikenteen väylän vieressä on taas yksi osoitus siitä, kuinka tärkeää luonnonympäristön säilyttäminen on myös kaupunkioloissa. Voi kun se muistettaisiin pitää mielessä, aina ja joka paikassa.