Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma

Pihabongaus on hieno juttu – mutta mitä tapahtui Tiiralle?

Pihabongausblogi

Jo perinteeksi muodostunut tammikuun viimeisen viikonlopun Pihabongaus jäi tällä kertaa omalta kohdalta kokonaan väliin, kun lauantaina ei ennättänyt ja vielä vähemmän sunnuntaina, jolloin piti olla jo aamusta lähtien töissä. Melkeinpä kaikkina muina talvina mukana ollaan oltu, milloin milläkin pihalla. Taisi olla nyt 13:s kerta, kun Suomessa järjestivät.

Ideahan on kotoisin Britanniasta, jossa se aloitettiin jo 1970-luvun lopussa. Suosio on kasvanut Suomessakin tasaisesti. Osallistujia oli sellaiset 20 000, ja mukana olevia pihojakin kolme neljäsosaa tuosta määrästä.

Koska lintutalvi on ollut hyvä, myös BirdLife Suomen järjestämässä Pihabongauksessa päästiin hyviin tuloksiin. Valtakunnallisesti tuloksissa kiinnitettiin erityistä huomiota järripeipon suuriin määriin. Myös peippoja ja tiklejä havaittiin hyvin. Pohjois-Karjalassakin peippoja laskettiin runsaasti, järripeippoja muutamia.

Paljon nähtiin mustarastaita, ja räkättirastaitakin jonkin verran. Tulokset myötäilevät Joensuussa meneillään olevan taajamalintulaskennan antia. Urpiaisia, tundraurpiaisia ja viime aikoina myös vihervarpusia on ollut liikkeellä mukavasti. Viherpeippojen määrät ovat edelleen vähäiset.

Tikkojen kohdalla on tapahtunut muutoksia, eivätkä niistä kaikki ole myönteisiä. Harmaapäätikkoja havaittiin Pihabongauksessa varmaan enemmän kuin ikinä. Harmaapäätikan täytyy jo olla toiseksi runsain tikkalaji maakunnassa heti käpytikan jälkeen. Valkoselkätikka lienee jo ilahduttavasti kolmantena ainakin mitä tulee ilmoitettujen havaintojen määrään.

Palokärkiä on harvakseltaan, ja pohjantikkoja vain vanhimmissa metsissä siellä täällä. Surullisesti taitaa olla niin, että harvinaisimmaksi tikkalajiksemme on vajonnut pikkutikka. Pihabongauksessa niitä ilmoitettiin koko viikonlopun aikana kaikkiaan vain kolme yksilöä Joensuusta, Juuasta ja Polvijärveltä.

Pihabongauksen järjestäjän tiedotuslehti kopsahti postilaatikkoon tuossa joku päivä sitten. Vuosikaudet lehden nimenä oli Tiira, mutta nyt se oli muutettu muotoon BirdLife. Tylsää, täysin mautonta. Miksi hieno suomalainen linnunnimi piti muuttaa kansainvälisen järjestön nimeksi? Miksei tuttu kotimainen voinut jäädä lehden nimeksi?

Mieleen muistui, että joskus muinoin vastaava lehti oli nimeltään hassusti Lyllerö. Mutta sitäpä ei siihen aikaan julkaissutkaan BirdLife Suomi, vaan Lintutieteellisten yhdistysten liitto LYL. Paljon omaperäisempää.