Torstai, 20.9.2018 
Varpu, Vaula

Pikkulepinkäiset alkavat tehdä lähtöä trooppiseen Afrikkaan

lepinkaisblogi


Palataan vielä hetkeksi viikon takaisiin Enon kesälomamuistoihin, uudet vapaat ja lomat käynnistyivät tänään maanantaina 13. elokuuta, mutta vietetään nyt ensin tovi kaupunkipuutarhan hommissa ennen maaseudulle siirtymistä.

Takaisin Ruohosuolle Kaltimonjärven länsipuolelle. Viikko sitten sunnuntaina Mustavaarantietä Louhiojan suuntaan ajaessa silmät huomasivat langalla istuvan pikkulinnun. Langalla istujat herättävät aina mielenkiinnon, joten ajo seis.

Kiikareilla lintu ei määrittynyt, harmaalta näytti. Onneksi se lähti lentoon ja tuli lähemmäs istahtaen sähkötolppaa kannattelevalle vaijerille.

Pikkulepinkäinen. Ihanaa! Laji on monien muiden maaseutu- ja kulttuuriympäristöjen lintujen tavoin taantunut viimeisten vuosikymmenien aikana, ja omalta osaltaan tukee sitä surullista kehitystä, joka kertoo luonnon monimuotoisuuden kuihtumisesta.

Kuten kuvasta näkee, kyseessä oli aikuinen naaras tai pitkälle kehittynyt, viirutuksensa menettänyt poikanen, ehkä kuitenkin ensin mainittu. Lintu oli pellolla yksin, mikä ei välttämättä kerro hyvää pesinnän onnistumisesta. Usein tähän aikaan sopivilla paikoilla näkee pikkulepinkäisperheiden kaikkia edustajia.

Elo-syyskuussa pikkulepinkäiset lähtevät lentämään kohti trooppista Afrikkaa, jossa ne talvehtivat. Kyllä siinä taas pienet siivet viuhuvat kuten keväälläkin. Pesimään pikkulepinkäiset palaavat toukokuussa.

Nykyajan lintuoppaissa ei puhuta lintujen pesinnästä mitään, mutta legendaarinen Linnut värikuvina vuodelta 1977 tietää, että pikkulepinkäisnaaras munii kesäkuussa 5–7 ruskea- ja harmaapilkkuista keltaista, valkoista tai vihertävää munaa. Haudonta kestää 14–15 päivää.

Entisaikoina lintuoppaissa kerrottiin tuollaisia asioita, nykyisessä Lintuoppaassa (tuon niminen on lintuharrastajien tämän ajan raamattu) keskitytään alalajien eroihin ja muihin – heh – sivuseikkoihin.

Eipä malta pitkästä aikaa olla tarttumatta Antero Järvisen merkkiteoksen Linnut liitävi sanoja – romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä hakemistoon.

Pikkulepinkäistä sieltä ei löydy, mutta hakusana lepinkäinen johdattaa sivulle, jossa on Eino Leinon runo tai osa siitä vuodelta 1898:

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat?
Lepinkäiset tokko ne leijuivat?
Ne tuoksuiko kukkaset tuhannet? –
Sitä hetkeä unhota et.