Tiistai, 13.11.2018 
Ano, Kristian

Pulutkin palasivat – talviruokinnalla taas säpinää tauon jälkeen

pulublogi1


Otsolan talviruokinnalla ehti olla jonkin aikaa todella hiljaista. Automaattiin ei tarvinnut lisätä päiväkausiin auringonkukansiemeniä, kun normaalisti se pitää täyttää kauhallisella päivittäin. Myöskään talipötköt ja -pallot eivät kiinnostaneet jostain ihmeen syystä tali- ja sinitiaisia eivätkä pikkuvarpusia.

Tämän lauantain 3. helmikuuta Karjalaisessa on hieman perusteellisempaa juttua lintujen talviruokinnasta. Siinä muun muassa Hammaslahdella asuva kokenut lintumies Jari Kontiokorpi kertoo ihmetelleensä, kuinka vuosi sitten vuodenvaihteen jälkeen hänen ruokintansa hiljeni aivan täysin. Syy ei koskaan selvinnyt.

Samalta alkoi vaikuttaa nytkin omalla pihalla, mutta perjantaina ruokinnalle tulikin yllättäen paljon vieraita. Oikeastaan vain keltasirkut ovat pysyneet uskollisina aterioitsijoina koko talvikauden ajan, mutta muut eivät. Nyt sitten sirkut saivat pitkästä aikaa seurakseen talitiaisia, sinitiaisia, punatulkkuja, pikkuvarpusia, käpytikan, muutaman harakan ja jopa neljä kesykyyhkyä eli pulua. Viimeksi mainittuja käy lintulaudalla hyvin harvoin, mutta joskus niitä saattaa ilmestyä kerralla yli kaksikymmentäkin yksilöä.

Naakkoja ei ruokinnalla ole (onneksi) näkynyt, kun taas läheisellä Ilveksenkadulla sijaitsevalla ruokinnalla niitä näkee ohikulkiessaan useinkin. Näin vaihtelee eri ruokintapaikkojen suosio. Kysymys miksi esitetäänkin varsin usein, kun puhe kääntyy lintujen ruokintaan ja siihen liittyvään ihmettelyyn. Täysin varmoja vastauksia ei aina voikaan antaa.

Kesykyyhkyä pidetään yhtenä viisaimmista linnuista. Usein kuultu miksi-kysymys on, miksei pulujen poikasia näe koskaan missään. Syy on se, että ne kehittyvät ja kasvavat pesissään lentokykyisiksi ja aikuisen näköisiksi nopeasti ja ihmisten niitä näkemättä.

Kesykyyhky on mestarillinen lisääntyjä, joka saattaa pesiä saman vuoden aikana pari, kolmekin kertaa. Kesykyyhkyn peruspuku, jollainen on alimman kuvan linnulla, on samanlainen kuin ei Suomessa esiintyvällä villillä kalliokyyhkyllä, joka on tutun pulun kantamuoto. Suurin osa kesykyyhkyistä on sen näköisiä, mutteivät kaikki. Puluja voi olla vaikka minkävärisiä, hyvin kirjavia tai ehkä kauttaaltaan kauniin oranssinruskeita, valkoisia tai melkein mitä vain. On raidallisia ja täplikkäitä pukuja.

Ylimmässä ja keskimmäisessä kuvassa on kaksi tällaista erilaista kesykyyhkyä, toinen siis mustan täplittämä valkoinen ja toinen enemmän perusmuodon näköinen, mutta valkoinen pyrstö esimerkiksi erottuu lentoon lähtevästä linnusta hyvin.

Kaikki eivät pidä puluista varsinkaan omalla ruokinnalla, mutta kyllä ne kuuluvat katukuvaan ja talviseen kaupunkiluontoon, ja ovat ainakin tälle ruokinnalle tervetulleita.