By Hannu Kauhanen on 31.08.2018
Category: Tykkimiehen linnut

Punarinnan poikanen sai jo aikuisen linnun väriä – huomenna on syksy


Koska on kesän viimeinen päivä, elokuun 31:s, niin pitää luoda silmäys menneeseen lintukesään tai lähinnä lintumaailman viime viikkojen tapahtumaan tuolla maaseudulla Enossa.

Lintuharrastajien kesäkuukausiksi lasketaan kesä-, heinä- ja elokuu, joten siksi tätä päivää voi puolitosissaan nimittää kesän viimeiseksi. Voihan tuo kesä ilmojen puolesta vielä jatkuakin, mutta huomisesta alkaen on vuorossa lintuharrastajien kolmikuukautinen syksy, joka päättyy marraskuun lopussa.

Alkuviikolla tuli vaihdettua tyyssijaa välillä kaupunkiin. Tuntui kuin tutut linnut olisivat aavistaneet tämän käyden laji toisensa perään tervehtimässä ja sanomassa näkemiin.

Yksi niistä oli tuo kuvan punarinta, jossa on vielä nuoruuspuvun täplitystä ja vähän viirutusta, mutta jonka rinta on saanut jo paljon aikuisen linnun oranssia väriä. Yhdessä lajitovereiden kanssa se napsi aluskasvillisuudesta hyönteisiä ja tiksutteli.

Palokärkikoitas, varmaankin se sama kuin tässä blogissa muutama päivä sitten esiintynyt, äänteli ensin metsässä, rummutti sitten kuin konsanaan keväällä ja lopulta lennähti toviksi aivan mökin pihaan.

Korppipareja ja yksinäisiäkin lintuja lenteli siellä täällä Mustavaarantiellä ja Ruohosuontiellä. Edellisenä iltana laulujoutsen kailotti ensin kaukana ja sitten lähempänä, kunnes laskeutui järveen niin, että vesi vain loiskui.

Joinakin aaimuina järven toiselta puolelta kuului teerien syyssoidinta, aivan samalla tavalla kuin keväisin. Pyy vihelteli syksyiseen tapaansa risukossa, ja toinen lensi matalalla Ruohosuontien yli.

Tuntui, että päivä päivältä, aamu aamulta ja ilta illalta oli aina vain hiljaisempaa, mutta niinhän sen täytyy ollakin.

Hyvää alkavaa syksyä!